Home

Katselin aamulla lumisadetta ja jäin miettimään motivaatiota. Mikä saa aikaan omaehtoista tekemistä kiireenkin keskellä? Lähestyin asiaa henkilökohtaisesti, en lumitöiden motivaation kautta vaan teeman, joka ehkä avaa otsikkoa yksinkertaisesti:

Mikä sai minut kirjoittamaan blogiani?

Joskus aikoinaan olin todella epävarma kirjoittamaan ja epäilin omia ajatuksiani. Lukisiko niitä kukaan ja mitä sitten tekisin, jos saisin paljon negatiivista palautetta. Rima kirjoittaa ja nostaa omia ajatuksia esille oli yllättävän kova.

Se kumpusi kai kaikesta mahdollisesta arvostelusta mitä oli elinaikana saanut ja mihin oli tottunut. Siihen, että ei kelpaa tai ei ole riittävän hyvä. Se tunne kesti vuosia ja itseasiassa puskee pintaan vieläkin joissain tilanteissa.

Kun uskaltauduin kirjoittamaan, sain ensimmäisiä tykkäyksiä ja peukutuksia. Kirjoituksia jopa jaettiin ja yksikin tykkäys tuntui tosi hyvälle. Iso juttu oli se, että ajatuksiani luettiin oikeasti ja mietittiin ja sovellettiin käytäntöön. Se kannusti niin valtavasti jatkamaan kirjoittelua ja sanomaan asiat vielä suoremmin. Huomasin kirjoittaessani, että mitä vähemmän mietin asiaa mitä pitäisi sanoa, mitä suorempi olin, sitä paremman vastaanoton teksti sai.

Entä työpaikan arjessa?

Hyvän olon tunteen syntyminen ja motivoitumisen tunne ei varmaankaan paljoa poikkea yhden blogin kirjoittamisesta nettiin.

Uskon, että monilla on kokemusta omassa lapsuudessa erilaisesta arvostelusta, pilkuttamisesta tai siitä, että ei osaa. Tuntuu, että omilla ajatuksilla ei ole merkitystä tai ei niitä kukaan kuuntele kuitenkaan. Arvostelu ja vähättely on vienyt uskoa omaan osaamiseen ja omaan merkitykseen.

Jokaisen ajatukset ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä organisaation kehittymiselle ja mikä tärkeintä jokaisen motivoitumiselle. Usein motivaatiota käsitellään monimutkaisesti tai mietitään motivaatioprosessia tai teoriaa sen takana.  Toki teoria on tärkeää, mutta oman kirjoittamisen kautta tajusin tänään motivaationkin olevan hirmuisen yksinkertaista.

Se tunne kun saa sanoa omat ajatukset vapaasti, niitä kuunnellaan ja ne vaikuttavat johonkin. Se tuntuu arjessa todella hyvälle. Ne kaikki yhdessä motivoivat jatkamaan ja yrittämään lisää. Onko oikea sana sille motivaatio, en tiedä, mutta minua tuo motivoi.

Muistammehan arjessa:

  • Kuunnella ihmisiämme
  • Olla aidosti kiinnostuneita mielipiteestä/ideasta/ongelmasta
  • Olla arvostelematta ja arvostaa kuuntelemalla, kysymällä lisää
  • Saada toiselle hyvä fiilis siitä, että hän uskalsi sanoa, uskalsi kertoa
  • Huolehtia, että keskustelulla on vaikutusta, että se ei unohdu
  • Kannustaa kaikkia kertomaan ajatuksensa vastaavasti

Johtaminen on yksinkertaista ilman viitekehyksiä tai matematiikkaa

Me kaikki kaipaamme onnistumisia. Eivätkä ne aina ole mitään isoja juttuja vaan itseasiassa tosi pieniä.

Positiivinen energiaa vapauttava motivaatio lähtee liikkeelle siitä, että ajatuksemme hyväksytään ja niistä pidetään. Aidosti arjen kohtaamisissa.

PS.Uskalletaanhan myös sanoa ajatuksemme ääneen.

One thought on “Mikä motivoi arjessa?

  1. Hei Ari! Kaikista niistä koulutuksista, joihin olen vuosien varrella osallistunut, sinun koulutuksesi on ollut se merkityksellisin; vahvistaen omaa mutu-tuntumaani siitä, että ei se johtaminen mitään rakettitiedettä ole. Perusasiat, kuten läsnäolo ja arvostaminen ovat olennaista. Todellakin olen miettinyt tekstejäsi ja ottanut niitä käytäntöön. Vilpitön ja sydämellinen kiitos sinulle. Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s