Home

Tämän syksyn puheenaiheena on ollut monessa yhteydessä työhyvinvointi ja sen kehittäminen. Aallon tilaisuudessa lokakuussa ”mursin” omalta osaltani työhyvinvoinnin myyttejä seuraavasti:

# 1Työhyvinvointi ja johtaminen ovat eri asioita – Myth BUSTED. ”Työhyvinvointi sanana on turha. Ihmiset voivat joko hyvin tai huonosti, työssä tai kotona. Sitä ei voida erottaa. Olennaista on miten heitä arvostetaan ja johdetaan arjessa.”

# 2 Työhyvinvointia ei tarvitse käsitellä johtoryhmässä – Myth BUSTED. ”Organisaatiossa, jossa työhyvinvointia ei nosteta tärkeäksi asiaksi, ei oikeasti ymmärretä, että tulos syntyy ihmisten tekemisen kautta – ei excelissä. On päivänselvää, että hyvinvoivat ihmiset tekevät parhaansa, ei vain pakollisen”.

#3 Työhyvinvointi on vain HR:n asia – Myth BUSTED. ”Pomo, joka uhkaa verokortilla palaverissa pöydän reunalla tai tiedotustilaisuudessa kysyjää, ei voi olettaa, että HR sen jälkeen rakentaa hyvää ilmapiiriä koko organisaatioon.”

Liian usein huonoa johtamista paikataan antamalla ihmisten fiiliksen ja niin sanotun työhyvinvoinnin parantaminen HR:n tehtäväksi, kun se on ensin pilattu omalla mikromanageeraamisella, ihmisten pompottamisella, turhalla vallankäytöllä tai kieltämällä oma järjenkäyttö arjen päätöstilanteissa. Monessa tilanteessa ”johtaminen” vie motivaation, ei lisää sitä.

Mikä ihme saa pomon luulemaan, että organisaatio tekee tiukassa tilanteessa parempaa tulosta, jos:

  • etätyötä ei saa tehdä esimerkiksi huonon kelin yllättäessä
  • kaikkeen pitää pyytää pomolta lupa
  • rehellisesti tehtyyn budjettiin lisätään kysymättä 10 %
  • omaa työtä pitää hakea uudelleen talviloman aikana virallisella hakemuksella
  • vinoon pysäköidystä autosta saa huomautuksen ja parkkipaikan käyttökiellon
  • pomo käy puhumassa seminaarissa ihmisten huomioimisesta ja on arjessa todella erilainen
  • uudet ideat tyrmätään kommenteilla ”älä sä tule mulle sanomaan”
  • kun yhteisesti on päätetty asia, sivussa oleva pomo muuttaa päätöksen kysymättä
  • etätyöhön pitää pyytää aina lupa ja anoa luottamusta aina erikseen
  • 13 euron puhelinlaskusta joutuu pomon puhutteluun
  • pomon ei täytä omaa kalenteriaan, mutta vaatii muita sitä pilkuntarkasti
  • pomo olettaa, että hänen alaisensa ovat palvelemassa häntä
  • pomon luokse norsunluutorniin ei pääse omalla kulkukortilla
  • vahingossa tehdystä virheestä saa varoituksen
  • ihmisiä nöyryytetään julkisesti

Eikö tunnukin hullulle? 

Valitettavasti kaikki em. asiat / pallukat ovat totta – kuultua ja valitettavasti joidenkin ihmisten elämää ja arkea vuonna 2016. Vallankäyttöä ja kyykyttämistä samaan aikaan, kun organisaatioiden pitäisi olla kilpailukykyisempiä ja palvella asiakkaita paremmin. Juuri silloin kun pitäisi saada aikaan ainutvertainen asiakaskokemus ja sitä kautta kasvattaa bisnestä. Ja ehdottomasti pitää ihmiset hyvällä fiiliksellä, jotta he olisivat mahdollisimman motivoituneita tekemään parhaansa joustavasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Silti joissain tilanteissa halutaan toimia juuri päinvastoin. Kiusata ihmisiä ja olla luottamatta heihin. Saada aikaan se, että he tekevät arjessa vain ja ainostaan pakollisen.

Voi vain kysyä, että

– Mikä ihme on silloin pomon lisäarvo organisaatiolle?

– Mistä hänelle oikein maksetaan?

Siitäkö, että hänen takiaan organisaation työpanos ja tuottavuus on pienempi?

Suomessa on lukuisia ja lukuisia esimerkkejä organisaatioista, jotka tekevät parempaa tulosta, kun

  • arvostavat ihmisiään ja luottavat heihin
  • keskittyvät ihmisten vahvuuksiin ja onnistumisiin
  • antavat ihmisille päätösvallan arjen asioihin
  • joustavat ja saavat takaisin joustavuutta
  • tukevat ihmisiä vaikeuksissa
  • auttavat parempaan työsuoritukseen
  • tekevät asioita yhdessä
  • pomot ymmärtävät, että ovat tukemassa ihmisiä

Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää? 

Eivät ihmiset enää vuonna 2016 jää sietämään huonoa pomoa vaan hakevat aktiivisesti parempaa työtä. Kaikilla on toiveissa työpaikka, jossa saisi olla oma itsensä, käyttää kaikkia kykyjään ja ihan aikuisten oikeasti tehdä parhaansa joka hetki. Jokainen meistä saa energiaa onnistumisista ja siitä tulevasta hyvästä fiiliksestä.

Toki ihmiset siis ratkaisevat omalla työpanoksellaan tekeekö organisaatio tulosta, mutta pomo ratkaisee sen millainen ihmisten fiilis ja sitä kautta työpanos on.

Vain se pakollinen vai paras mahdollinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s