Hiipivä kuolema vai fiilistä nostava ongelmanratkaisija?

Tänään jäin pohtimaan kuulemiani juttuja johtajuudesta Suomessa tällä hetkellä ja siitä miten saisimme Suomea oikeasti nousuun. Jotenkin juuri nyt monesta suunnasta kuulee tositarinoita siitä, miten kovat ajat tuovat monen ihmisen arkeen pelolla johtamista ja jopa tietyllä tavalla tilanteen käyttämistä hyväksi. Puhutaan tuottavuuden kasvattamisesta, lasketaan tehokkuuslukuja ja ihmisten arkea kiristetään eri tavoin.

Kun ajat ovat kovat niin ihmisiltä vaaditaan enemmän, seurataan työaikaa tiukemmin, voidaan vähentää yhteisiä rentoja tilaisuuksia, nipotetaan kahvitauoista, vedetään juustohöylällä kaikkia kuluja pienemmäksi, vaaditaan etätyöskentelylle aina esimiehen lupaa, palataan exceliin ja tiukkaan luvuilla johtamiseen. Tulosta rakennetaan pääosin kustannusten leikkaamisella ja miettimättä lainkaan pitkää aikajännettä. Ihmiset pelkäävät ja arjesta katoaa kaikenlainen ilo ja tekemisen riemu. Töihin meno tuntuu kurjalle ja jokaisen päivän päättymistä odotetaan. Viikon päättymisestä puhumattakaan. Arjessa vallitsee totisuus ja irtisanomisen pelossa ongelmia ja epäkohtia ei uskalleta nostaa esille. Organisaatio tavallaan vetää käsijarrun kaikelle kehittämiselle ja juuri siksi joutuu karsimaan kustannuksia, jotta tulos saadaan paremmaksi excelissä ja juustohöylän kanssa käytännössäkin.

Pomo voi muuttua lisäksi hymyilevästä tsemppaajasta hiipiväksi kuolemaksi, joka ei hymyile tippaakaan ja joka puuttuu asiaan kuin asiaan. Viimeinenkin hyvä fiilis katoaa ja prosessin lopuksi hallituksen puheenjohtaja tulee käymään ja sitten vastuuhenkilöitä vaihtuukin.

Toisaalta samaan aikaan on yrityksiä, joilla menee hyvin ja joissa ihmiset viihtyvät. Ne kasvavat vaikeassakin tilanteessa ja mahdottomissa ne vasta ottavatkin markkinaosuutta ja tekevät tulosta kaikesta ulkomaailmasta huolimatta.

Miten eri tavalla pomot toimivat?

En tiedä mitään oikeaa tieteellistä vastausta, mietin vain pomon korvien väliä ja mitä siellä tapahtuu. Mitä tekee pelolla johtava ja mitä tekee ihmisiin uskova pomo?

Jotenkin tuntuu, että pelolla tai narsistisella tyylillä johtava pomo ei ole itsensä kanssa sinut. Hän ei hyväksy itseään tai viime kädessä arvosta itseään ja siksi ei vain uskalla olla oma itsensä omien ihmistensä kanssa. Hän ehkä peittää omaa epävarmuuttaan kovan ulkokuoren alle ja päättää käyttää valtaansa, jotta sitä ei huomata. Hän haluaa puuttua kaikkeen, koska hän ei vain muuta osaa. Hän kenties luulee, että johtajana pitää toimia niin saadakseen arvostusta. Hän luulee, että pelko saa ihmiset työskentelemään tehokkaammin. Mitä enemmän hän käskyttää ja johtaa norsunluutornista, sitä isompi ero hänen ja ihmisten välille syntyy. Sitä enemmän hän vie ihmisten energiaa arjen työtehtävistä ja passivoi kaikkea oma-aloitteista kehittämistä. Koko organisaatio tavallaan menee ”pause” tilaan kilpailijat ajavat ohi oikealta ja vasemmalta. YT-ilmoitus henkilöstön vähentämisestä on HR-osastolla jo työn alla.

Pomo, joka uskoo ihmisiinsä ajattelee täysin eri tavalla. Hän puhuu tuottavuuden nostamisen sijaan asioiden tekemisen helpottamisesta. Hän uskoo, että ihmisten arkea helpottamalla heidän motivaationsa nousee ja kaikki innostuvat kehittämään omaa työtään. Kun jokainen organisaatiossa pomon lisäksi uskoo itseensä on päätösten tekijöiden määrä moninkertainen. Se on itseasiassa yhtä suuri kuin henkilöstön määrä. Kehittämistä tapahtuu koko ajan ja ihmiset uskaltavat muuttaa asioita pelkäämättä irtisanomista ja haukkuja. Jokaisella tasolla asiat menevät eteenpäin ja uusia asioita tapahtuu. Tottakai tapahtuu virheitäkin, mutta suurin osa asioista vie koko yritystä eteenpäin. Ihmiset eivät pelkää vaan ovat aidosti innostuneita ja hyvällä tuulella, koska pomo ei vie heidän energiaansa vaan on heitä varten. Tämäkin pomo toki käyttää exceliä yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin – niihin asioihin, joita arjessa tekemällä haluttu tulos saavutetaan. Ensin siis tekeminen, sitten tulos. Todennäköisesti YT-neuvottelun ja ihmisten vähentämisen sijaan organisaatiossa maksetaan bonuksia hyvästä tuloksesta. Vaikeassakin markkinatilanteessa.

Mikä pomojen ajattelutavassa on se erottava tekijä?

Jotenkin tuntuu sille, että pelolla johtava pomo ajattelee ensisijaisesti kaikessa omaa etuaan. Omaa urakehitystä, omia bonuksia ja omaa tulevaisuutta. Sitä miten hän saa muodostettua itsestäänhyvän kuvan hallituksen puheenjohtajalle. Omista ihmisistä viis. Minä itse on hänen arkeaan.

Ihmisiä varten oleva pomo taas miettii omien ihmisten tulevaisuutta ja menestymistä. Hän haluaa auttaa omia ihmisiään kehittymään, päättämään asioita, ratkaisemaan arjen ongelmia ja onnistumaan. Hän tajuaa, että vain ja ainoastaan sitä kautta koko organisaatio menestyy ja loppukädessä sitten toki hänkin.  Hän on tekemässä työtään omia ihmisiään varten. Toki hän kuitenkin myös puuttuu epäkohtiin, jos organisaatiossa työt eivät jakaudu tasaisesti tai siinä on vapaamatkustajia. Hän haluaa, että kaikkien työpanos on yhtä tärkeä ja tasapuolinen. Hän ansaitsee arvostuksensa puuttumalla niihin epäkohtiin, joita myös muut näkevät.

Jos tässä ovat johtajuuden janan ääripäät…voiko niiden välillä kehittyä? Voiko huonosta pomosta tulla hyvä? Jotenkin tuntuu, että kaikessa kehittymisessä ratkaisevaa on aina oma päätös. Oma halu muuttua. Työkalut eivät ratkaise jos omaa aitoa halua ei ole.

Kerrataanpa:

Pelolla johtava – Haluaa usein vain itselleen hyvää. Ihmiset ovat häntä varten.

Aidosti ihmisiä varten oleva pomo – Haluaa muille hyvää. On ihmisiään varten.

Päätös siitä, mitä varten työtään tekee on varmaankin tiedostamaton tai tiedostettu päätös. Se kuitenkin ohjaa pomon arkea, ajankäyttöä ja tekemisiä täysin. Uskon, että jos pomo aidosti kokee olevansa muita varten ja aidosti haluaa muille hyvää niin hän myös haluaa kehittää omaa osaamistaan ja käyttäytymistään juuri samasta syystä.  Pomo, joka tekee asioita itselleen ei varmaankaan välitä muista.

Aika avainkysymys siis.

Tälläkin hetkellä Suomessa on johtajia, joita seurataan pakosta ja on johtajia, joita seurataan kun halutaan seurata.

Ihmisten viihtyvyydessä on isoja eroja. Samoin tuloksessa.

Voisiko tästä aiheesta nostaa enemmän keskustelua esiin?

Sitä me Suomessa juuri nyt tarvitsemme.

Ja niitä pomoja, joita haluamme seurata vapaaehtoisesti hymyillen.