Blogien kirjoittelussa oli pieni tauko ja äsken konetta syliini ottaessa mietin, että mitä kirjoittaisin – mitä on vielä arvostuksesta sanomatta. Mitä vielä osaisin siitä kirjoittaa? Onko kaikki jo sanottu? Mikä siinä on haasteellisinta?
Palasin ajatuksessani ihan perusasiaan, ihmisten kohtaamiseen. Siitähän kaikki lähtee. Vaikutamme kaikella mitä sanomme ja teemme toisen fiilikseen joko hyvällä tai pahalle. Joko tuomme energiaa tai viemme sitä.
Elämähän rakentuu kohtaamisista. Enkä tarkoita nyt mitään superhienoja kohtaamisia vaan ihan niitä jokaisen meidän arkemme kaikkia kohtaamisia, missä katsomme toista ihmistä, hymyilemme tai sanomme jotain, vastaamme jotain tai muuten näytämme tunteemme. Jokainen kohtaaminen on tärkeä, koska se muuttaa aina toisen ihmisen tunnetta meitä kohtaan. Joko negatiiviseksi tai positiiviseksi.
Nyt en tarkoita mitään esimieskohtaamista vaan kaikkia kohtaamisia elämässämme. On pienestä kiinni mitä saamme toisen tuntemaan. Me kaikki kaipaamme arvostusta omille ajatuksillemme ja itsellemme ja sille mitä aidosti olemme.
Mitä se arvostus oikein on?
Usein ajatellaan, että se on jotain sikahienoa tai esimerkiksi vain positiivista palautetta. Ei, kyllä se on ihan kaikkea mitä sanomme ja näytämme tuntevamme. Pieniä pieniä asioita, joita usein emme edes huomaa ajattelevamme toisen kokemana arvostuksena – tai sen puutteena – arvosteluna.
Mitä vastaamme eri tilanteissa?
Kiinnitämmekö huomiota siihen mitä sanomme, vai arvostelemmeko ”huomaamattamme”, koska oletamme meidän oman mielipiteemme olevan tärkeämpi ja arvokkaampi kuin toisen.
Kaveri tulee ylpeänä kertomaan:
”Hei, arvaa mitä tein. Tilasin uuden Skoda Octavian”
Vastaamme arvostellen:
”Eikä, miksi et ostanut uutta Golfia samaan hintaan?”
Tai arvostaen:
”Wauh, hieno valinta. Minkä mallin otit?”
Lapsi miettii omaa uravalintaansa:
”Ajattelin olla menemättä lukioon ja opiskella suoraan ammatin”
Vastaamme arvostellen:
”Hulluhan sinä olet, tottakai menet lukioon”
Tai arvostaen:
”Kiva erilainen ajatus, mitä haluat isona tehdä?”
Kollega miettii myynnin ongelmaa:
”Meillä on kyllä paljon kehittämistä noissa tarjouksissamme”
Vastaamme arvostellen:
”Miten niin, nehän ovat ihan hyviä”
Tai arvostaen:
”Hyvä pointti, mitä niille pitäisi tehdä?”
Puoliso sanoo:
”Huomenna voisimme mennä ulos syömään”
Vastaamme arvostellen:
”Ei me kyllä mihinkään ravintolaan mennä. Ihan hullua. Syödään kanaa kotona.”
Tai arvostaen:
”Wauh, olisipa kiva syödä jotain hyvää kivan viinin kanssa”
Lapsi menee isovanhemmille käymään ja kertoo ylpeänä harrastuksestaan:
”Olen aloittanut esteratsastuksen valmentajan kanssa”
He vastaavat arvostellen:
”No on kyllä ihan järkyttävän kallis harrastus. Ei meidän aikana”
Tai arvostaen:
”Sinähän olet kehittynyt hienosti. Milloin voisimme tulla katsomaan?”
On niin helppoa arvostella. Liian helppoa tuoda heti oma negatiivinen tai erilainen mielipiteemme. On kuitenkin muistettava, että toisen ihmisen mielipide on hänelle se oikea ja totta. Emme me sitä muuta omalla arvostelullamme. Vain työnnämme häntä pois ja viemme positiivisen fiiliksen.
Jos haluamme viedä toiselta energiaa ja kyykyttää häntä – arvostelemme.
Jos haluamme antaa toiselle energiaa ja saada hänet innostumaan – arvostamme.
Jokainen kohtaaminen ratkaisee ja se mitä suustamme päästämme. Arvostelemalla saamme pitkällä jänteellä aikaan yksinäisyyden ja homehdumme kotiin kun kukaan ei käy kärttyistä vanhusta edes katsomassa. Arvostamalla ja hyväksymällä toisen sellaisena kuin hän aidosti on saamme aikaan elinikäisen ystävyyden.
Arvostamalla emme ole koskaan yksin.
Jokaisella sanalla on AINA arvosteleva tai arvostava merkitys.
Jokaisella.
Mikä on siis seuraava vastaukseni?
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 