Missä on suomalainen sisu?

On surullista huomata miten viimeaikoina kaikki uutiset tai yleensäkin esimerkiksi lööppien otsikot ovat pääosin negatiivisia.

Milloin kilpailukykymme on huono, milloin hallitus on tehnyt vääriä päätöksiä, milloin linnan juhlissa on mokailtu, milloin työnteko ei kannata, milloin leikataan, milloin pakolaiset ovat suurin ongelmamme, milloin satamat menevät tukilakkoon, sote-uudistus on syvältä, päätöksiä on peruttu, milloin on käytetty vääriä sanoja jne jne. Pääosa kaikesta uutisoinnista lähtee virheistä, syyllisten hakemisesta ja negatiivisuuden korostamisesta kaikessa tekemisessä. Kaikki menee pieleen ja tällä tavalla ei ole mitään mahdollisuutta nousta tai kasvaa. Jakaannumme useaan leiriin ja haukumme muita sekä unohdamme olevamme samaa Suomi Oy:tä.

Olisiko Suomi pärjännyt talvisodassa tuolla asenteella ja negatiivisuudella. Ei todellakaan. Vihollisen ylivoima olisi nykyisen uutisointitavan mukaan ollut murskaava ja mitään ei olisi kannattanut yrittää. Varusteet olisivat olleet puutteellisia ja ikärakennekin vihollista huonompi. Jos olisimme silloin uutisoineet kaiken kuten nyt 2015, olisimme hävinneet sodan, koska kaikki olisivat menettäneet uskonsa tekemiseen ja tulevaisuuteen. Olisimmeko itsenäisiä, ehkä – ehkä emme.

Yksikään yritys ei myöskään vastaavalla nykyisellä negatiivisella uutisoinnilla ja tyylillä lähtisi nousuun. Ei yksikään. Mikäli yritys keskittyisi vain virheisiin, negatiivisuuteen kaikessa tekemisessä ja raportoinnissa, nostaisi vain ongelmat esiin hakematta ratkaisuja, hakisi vain syyllisiä ja kritisoisi tehtyjä päätöksiä olisi se todennäköisesti hyvin nopeasti negatiivisessa kierteessä valmis konkurssiin. Tai velkasaneeraukseen.

Suomalainen sisu kirjallisuudessa?

Se paljon puhuttu suomalainen sisu on hävinnyt jonnekin negatiivisten uutislööppien taakse. Sakari Pälsi kirjoitti suomalaisesta sisusta kirjassaan Eräelämän perinteitä (1944) ja määritteli sisun  seuraavasti:

”Sisu on voima, jolla yritetään mahdottomia, mutta ei epätoivoisesti taistellen eikä sokeasti purren”. Sisu ei ole ”desperadomieltä” eivätkä sille ole ominaista ”hysteeriseen järkkymykseen” pohjautuvat tehokkaat äkki-iskut. ”Näistä epäterveistä energian tiivistymistä sisu eroaa elämänuskalluksensa ja voitontoivonsa puolesta. Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan”

Mitä pitäisi siis tehdä?

Jos pieni tai iso yritys haluaa nousta kasvu-uralle tai markkinajohtajaksi, on sen muistettava toiminnassaan rakentaa esimerkiksi seuraavia asioita negatiivisuuden sijaan:

1. Ongelmista puhutaan, mutta niille haetaan uusia ratkaisuja

2. Ihmisiä ei haukuta vaan haetaan heidän vahvuuksiaan – pieniäkin

3. Toimintaa muutetaan jatkuvasti ja kokeillaan uutta – ennakkoluulottomasti

4. Negatiivisuuteen ei jäädä vaan positiivisella fiiliksellä vapautetaan lisää energiaa tekemiseen

5. Pientäkin ihmistä arvostetaan – ei arvostella

6. Johto on esimerkkinä edessä

Noin yrityksessä. Samoin vaikeina aikoina talvi- ja jatkosodissa. Silloin pärjäsimme positiivisuudella ja uskolla tulevaisuuteen. Suomalaisella sisulla. Onneksi meillä oli silloin myös johtajia, jotka johtivat edestä ja jotka ansaitsivat arvostuksensa. He olivat positiivisia isoja persoonia, jotka eivät ajaneet omaa etuaan vaan koko Suomen etua. He tekivät kipeitäkin päätöksiä, mutta heitä tuettiin ja koko komentoketju oli heidän takanaan. Koko kansasta puhumattakaan. Kaikki suomalaiset seisoivat yhtenä rintamana vaikka monissa perheissä koettiin rajujakin menetyksiä omaisuuden tai perheenjäsenten menettämisen takia.

Juuri nyt on aika luopua negatiivisuudesta ja rakentaa uskoa eteenpäin.

Ratkaisun avaimet ovat meillä jokaisella, sillä:

Suomalainen sisu on positiivista uskoa tulevaan.

On aivan sama miten sisun määrittelemme, kunhan huomaamme sen pitäneen ja pitävän aina kirkkaan positiivisuuden ja tulevaisuuden uskon sisällään. Näemme positiivisuuden merkityksen helposti esimerkiksi em. yrityksen toiminnan kehittämisessä, Suomen itsenäisyyden rakentumisessa ennen vuotta 1917 tai toisen maailmansodan aikana erittäin vaikeissa olosuhteissa selviämisessä ylivoimaisen vihulaisen kynsistä. Tai sotakorvausten maksamisena täysimääräisesti vuoteen 1952 mennessä.

Nyt on hyvä muistuttaa meitä kaikkia yhdessä ja jokaista yksilönä:

Suomalainen sisu on aina positiivinen.
Suomalainen sisu asuu meissä jokaisessa. 
Sisu on tuonut meille itsenäisyyden ja tuo myös tulevaisuuden.
Nyt on oikeasti meidän kaikkien aika kaivaa sisu esiin.

Loppuun sopivat kenraali Adolf Ehrnroothin sanat:

”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”

———-

Lisää ajatuksia:

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/