Pois poteroista – ihmisiä ja myös yrityksiä arvostaen

Olen miettinyt viimeaikaista keskustelua leikkauksista ja yleensäkin koko keskustelua ristiriitoineen. SAK:n mukaan nyt tehdään valtavaa tulonsiirtoa työntekijöiltä yrityksille, yleisesti – työnantajat haluavat vain riistää ihmisiä, ongelmana on Suomen vienti, Suomen kilpailukyky onkin Euroopan parasta tasoa, emme vain osaa myydä tai että suurin ongelma on työpaikkojen ja investointien puute jne jne.

Tuntuu sille, että jokainen osapuoli kaivaa poteron ja ampuu sieltä kaikkea mahdollista liikkuvaa, joka voisi olla syyllinen tilanteeseen. Omista saavutetuista eduista ei tingitä ja mielummmin ollaan oikeassa kuin haetaan aidosti ratkaisua koko Suomen ongelmaan, joka on syntynyt vuosien varrella.

Nostan esille pari kysymystä ja asiaa, joista ei mielestäni tarpeeksi puhuta. Yksinkertaistan asioita ja en varmaankaan käsittele kaikkea tarvittavaa, mutta…mielipiteeni ovat omiani:

Miten yritys toimii vaikeassa tilanteessa?

Mikäli yritys on vaikeuksissa ja tekemässä tappiota tai menossa sitä kohden syynä ovat yleensä liian suuret kustannukset suhteessa tuottoihin. Yritys yrittää varmasti lisätä tuottoja, mutta jos rahat ovat loppu ei markkinointiinkaan aina riitä rahaa. Seuraavana vaihtoehtona on kustannusten pienentäminen ja mikäli mitään muita keinoja ei ole käytettävissä, seurauksena voi olla henkilökunnan vähentäminen. En kuitenkaan usko, että esim. vastuullinen yrittäjä/pomo tekee tätä tahallaan tai kiusallaan vaan ainoastaan ja vain välttääkseen yrityksen konkurssin ja säilyttääkseen ne työpaikat mitä säilytettävissä on. Tavoite on siis viimekädessä turvata työpaikat ja tulevaisuus. Usein vielä asioita mietitään yhdessä hyvässä hengessä ja ratkaistaan ongelmia.

Mikä merkitys yrityksillä Suomelle on?

Tuntuu jotenkin pahalta lukea kirjoituksia siitä, että nyt tehdään järkyttävää tulonsiirtoa yrityksille. Pieni mieleni ei tätä ymmärrä. Kun mietin taloutta maalaisjärjellä, tulin siihen lopputulokseen, että kaikki raha sekä verot  järjestelmäämme tulee viime kädessä yrityksiltä. Ihan kaikki.  Yritys myy tuotteitaan ja palvelujaan ja yrittää pitää tulot kustannuksia suurempana, jotta voisi menestyä/kasvaa ja maksaa palkkaa työntekijöilleen.

Palkasta maksetaan verot (31,4 Mrd) ja sotumaksut (26,0 Mrd). Palkka käytetään tavaroihin ja palveluihin ja niistä menee myös veroa (29,5 Mrd), omaan kotiin/omaisuuteen ja siitä maksettavaan omaisuusveroon (2,7 Mrd). Osa ihmisistä harrastaa mitä harrastaa ja niistäkin maksetaan veroa, esim. kalastus (6 M) tai pilkintä (3 M). Yhteensä tuosta tuli vuonna 2014 n. 90.000.000.000 euroa. Verotuloilla ylläpidetään esim. julkisia palveluja ja hallintoa.

Eihän tähän järjestelmäämme rahaa tule mistään ilmasta vaan yritystoiminnastamme. Ihmiset saavat palkkansa yrityksistä ja julkisella puolella verovaroista. Palkkojen osuus koko kansantulostamme oli 49,6 % vuonna 2014. (Kansantulo = Kansantaloudessa kaikkien tuotannontekijätulojen summa.). On sinänsä mielenkiintoista, että palkkojen osuus kansantuotteesta  (186 Mrd) on melkein sama kuin kokonaisuutena kerätyt verot. Kärjistetysti voidaan siis sanoa, että raha siis tulee yrityksiltä ja päätyy viimekädessä valtion maksuna työntekijöiden työsuorituksesta. (Järjestyksestä voidaan olla eri mieltäkin, mutta oman työuran alussa ensin mentiin töihin, saatiin kuun lopussa palkkaa ja saatiin maksettua laskut. Ensin työ – sitten palkka. Näin ajatellen raha tulee yritykseltä.)

Yrityksiä siis tarvitaan työllistämään, jotta työntekijät saavat palkkansa, josta ”kaikki” maksetaan.

Aika olennaisia tässä yhtälössä ovat siis sekä yritykset että työntekijät.

”Lypsävää lehmää ei pidä tappaa”

Valitettavasti tällä hetkellä monesta suunnasta tulee tietoa YT-neuvotteluista, kun vain yksinkertaisesti yrityksen rahat eivät riitä enää kaikkien palkkojen maksuun. Kustannustaso on niin korkea, että yritystoiminnan kannattavuus on katkolla. Syitä voi olla monia, mutta mitä enemmän yritykset ovat vaikeuksissa, sitä enemmän syntyy työttömiä, sitä enemmän maksetaan työttömyyskorvauksia ja sitä enemmän veroja on nostettava niiltä, jotka tekevät töitä. Vaikea oravanpyörä on valmis ja Suomi joutuu ottamaan koko ajan lisää velkaa.

Uskon vilpittömästi siihen, että hyvin johdetut yritykset haluavat palkata lisää työntekijöitä, jos kustannustaso antaa siihen myöden. Monessa yrityksessä töitä tehdään valtavasti ja ihmiset ovat äärirajoilla. Lisäapu ja lisäresurssit ovat enemmän kuin tarpeen. Toivon, että tehtävät päätökset antavat siihen yrityksille mahdollisuuden ja työllisyys kasvaa sitä kautta ja samalla ostovoima. Kun työttömyyskorvaukset pienenevät, myös veroaste voi pienentyä.

Menestyvä yritys toimii ilman vastakkainasettelua:

Menestyvässä yrityksessä asioita tehdään yhdessä ja vastakkainasettelua ei ole:

• Kaikkia ihmisiä ja ajatuksia arvostetaan.
• Asioita pohditaan yhdessä koko yrityksen näkökulmasta.
• Päätöksenteko on aina joustamista ja kompromissien tekemistä.
• Kustannukset pidetään tuloja pienempinä
• Jos tulosta tulee, siitä jaetaan työntekijöille.

Menestyvä ja hyvin johdettu yritys työllistää. Pitää kulut kurissa yhteistyössä kaikkien ihmisten kanssa ja avulla. Haluaa säilyttää työpaikat ja kasvattaa omaa businestä. Rekrytoida lisää ihmisiä tekemään tulevaisuutta. Arvostaa kaikkia aidosti ja pystyy sopimaan paikallisesti oikeudenmukaisesti ja rehdisti kaiken.

(Toki on olemassa yrityksiä, joissa työntekijöitä kohdellaan väärin tai maksetaan palkkaa väärin perustein tai käytään YT-neuvotteluja samalla kun tulos kasvaa rajusti. Näihin tilanteisiin pitää ehdottomasti puuttua. Samoin on olemassa varmasti pienipalkkaisia ihmisiä, joille esimerkiksi ehdotetut leikkaukset ovat vaikeita ja vievät toimeentulon kipurajalle. Uusia luovia ratkaisuja on hyvä löytää – kuten tekee aina menestyvä yrityskin.)

Ahkerasta työnteosta ei saa rankaista vaan siitä pitää palkita.
———–

Aikoinaan talvisodassa yhteinen vihollinen yhdisti kansan. Nyt vaarana on, että haemme ”vihollista” toinen toisistamme. Suomen velkaantuminen on mielestäni yhteinen vihollisemme, jolle pitää aidosti yhdessä tehdä jotain. Vaikeuksissa oleva yritys ei voi ottaa lainaa loputtomiin. Ei Suomikaan.

Nyt olisi oikea aika lopettaa vastakkainasettelu ja arvostaa sekä yrityksiä että työtekijöitä.

Miettiä ja sopia yhdessä mitä tehdään. Työnteosta ja yrittämisestä ei saa rangaista ja viedä sitä juuri nyt tarvittavaa intoa ja halua.

Toivon, että näemme aidosti toistemme arvon:

– koska ilman työntekijöitä olemme yrityksinä konkurssissa.

– koska ilman yrityksiä olemme valtiona konkurssissa.

Ei arvostellen vaan arvostaen.

Yrittäen yhdessä.

Lisää ajatuksia:

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/