Elämme Suomessa varsin haasteellisia aikoja ja olen kuullut monessa yhteydessä sanottavan jotenkin näin ”Nyt elämme sellaisia aikoja, että ihmisille pitää antaa enemmän vastuuta. Heidän pitää myös ottaa enemmän vastuuta”.
Mielestäni ajatus on väärä. Kautta vuosien ihmisiä on vastuutettu ja vastuutettu. Hyvin usein vastuutus on tapahtunut vielä niin, että pieni ihminen vastuutetaan ja pomo sitten päättää kaiken mahdollisen asiaan liittyvän. ”Sinä vastaat, mutta minä päätän” ajatuksella.
Juuri tästä vastuun ja vallan olemisesta eri henkilöillä syntyy usein ristiriita ja ahdistuskin. Ihmiseltä vaaditaan koko ajan lisää asioita, tehokkuutta ja uusia tavoitteita. Pomo vaatii, mikromanageeraa ja löytää mahdollisesti kaikki mahdolliset virheet, joita ihminen tekee kiireessä yrittäessään parhaansa. Mikään ei tunnu riittävän ja onnistumisista ei pahemmin puhuta. Omassa työssä voi olla asioita mitä pitäisi muuttaa, mutta pomo ei anna päättää mitään vaan pitää kaiken omissa käsissään. ”Eihän alainen saa mitään päättää” on arjen kantava teema. Surullista ja aikaansaa paljon myös masennusta jokaisen arkeen.
Vastuun lisäksi päätösvaltaa
Ne yritykset ja organisaatiot, jotka menestyvät antavat ihmisilleen vastuun lisäksi myös päätösvallaan omaan työhön. Ihminen kantaa vastuun, mutta saa myös päättää omista työhönsä liittyvistä asioita kysymättä kaikkea mahdollista pomoltaan tai johtoryhmältä. Jokainen tekee työtä omalla tavallaan, mutta kuitenkin yhteinen visio ja strategia mielessä pitäen. Kaikki tehtävät päätökset ovat lähellä asiakasrajapintaa juuri siellä missä oikea tietokin on. Kun ihmiset tekevät päätöksiä ja uusia asioita se saa aikaan myös oman kehittymisen halun. Osaamisexcelin sijaan jokaisen kehittyminen ja oppiminen lähtee juuri niistä oikeista itselle tärkeistä kehittämisalueista aitojen työtehtävien tai tulevaisuuden perusteella. Palaset loksahtelevat paikoilleen ja uskoakseni myös työpaineet ja jatkuva tehokkuuden stressikin vähenee.
Saamalla lisää päätösvaltaa ihminen ottaa lisää vastuutakin. Niin se toimii yksityiselämässä ja työyhteisöissäkin. Keskitetty yksissä käsissä oleva päätöksenteko on historiaa ja ei todellakaan toimi nykypäivän Suomessa millään tasolla.
Yrityksen johdon tulee keskittyä strategisiin asioihin ja suunnan näyttämiseen ja antaa arjen toiminnan kehittäminen ja päättäminen omille ihmisille. Päätösvaltaa pitää antaa jokaiselle ihmiselle ja yksilölle organisaatiossa. Vain niin voidaan menestyä ja vastata aitoihin arjen haasteisiin, jokainen ihminen itselleen tyypillisesti eri tavalla. Me olemme kaikki erilaisia.
Pomo näyttää suunnan ja ihmiset päättävät. Näin se on suurimmassa osassa menestyviä yrityksiä, jotka selviytyvät muuttuvassa markkinatilanteessa ja taloudellisessa myrskyssä vuodesta toiseen. Ihmiset hakevat koko ajan uusia toimintamalleja ja kyseenalaistavat vanhat. Hyviä esimerkkejä löytyy esim Vincitin Mikko Kuitusen blogeista tai Reaktorin kasvutarinasta. Ihmiset ovat avainasemassa. Ihmiset saavat päättää.
Entä Suomi Oy ja osa ammattiliitoista?
Samaan aikaan tässä on valtava ristiriita Suomi Oy:n kanssa. Menestyvä yritys toimii näin, mutta mikä on Suomessa trendi juuri nyt. Uusia lakeja ja asetuksia tulee koko ajan lisää kiihtyvällä tahdilla, ihmisten päätösvaltaa karsitaan ja maalaisjärkeen ei uskota. Kaikkea rajoitetaan ja päätetään ihmisten puolesta. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vastuunotto ei näin lisäänny vain päinvastoin, se saa aikaan ”hällä väliä”-asennetta.
Valitettavan usein myös esimerkiksi ammattiliitot toteuttavat samaa keskitetyn päätöksen politiikkaa. Kaikki asiat pitää päättää keskitetysti ja paikalliseen sopimiseen ei anneta mahdollisuutta vaikka usein juuri se olisi organisaation kilpailukyvyn edellytys. Asiat ja kehittäminen mietittäisiin aidosti yhdessä ihmisten kanssa ilman vastakkainasettelua ja sanelua ylhäältä.
Ymmärrän toki, että joissain tilanteissa asiaan pitää puuttua, etenkin silloin jos ihmiset organisaatiossa ovat aidosti ”alaisia” tai ”alamaisia” ja heitä ei mitenkään oteta huomioon. Surullista on vain se, että usein juuri ammattiliitto sanelee positiivisillekin organisaatioille toimintatavat eikä luota ihmisten omaan kykyyn ajatella ja kehittää. ”Emme anna kenenkään muun päättää asioita vaan vedämme jarrun päälle ja pysäytämme koko Suomen”. Tosi surullista ja käsittämättömän vanhanaikaista.
Koko Suomen sää vai paikallissää?
Kaikki me katsomme varmaan usein säätä ja säätiedotusta. Meille ei riitä tieto, että huomenna Suomessa on keskimäärin plus 16 astetta ja sataa vaan me haluamme tietää sään paikallisesti. Mitä säätä luvataan juuri sinne missä olen tai asun, miten varustaudun päivään, mitä otan mukaani? Shortsit, t-paidan, villapaidan vai sateenvarjon kumisaappaineen? Jokainen tekee päätökset paikallisesti itseään koskien.
Kehittyvä ja arvostava organisaatio/ yritys/ yhdistys/ liitto antaa päätösvallan jokaiselle ihmiselle.
Vain niin voidaan aidosti menestyä pitkällä jänteellä.
Suomikin. Jokaisen yksilön kautta.
—–
Lisää ajatuksia:
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 