Home

Jäin eilen katsomaan sattumalta leffaa ”The Experiment”. En nähnyt sitä aivan alusta, mutta käsittääkseni kyseessä oli fiktio kokeesta, jossa 26 miestä valitaan satunnaisesti vankilaan. Osa miehistä valitaan alussa vartijoiksi ja osa vangeiksi.

Leffan alussa kaikki meni hetken hyvin, mutta tilanne muuttui nopeasti. Vartijat ja vangit omaksuivat nopeasti oman roolinsa ja vastakkainasettelun – siis täysin tiedostamatta. Pienen ristiriidan noustua esiin vartijoiden otteet kovenivat ja ristiriidat lisääntyivät. Tunteet kuohuivat ja kukaan ei koskaan nöyrtynyt. Vankeja ärsytti epäreilu kohtelu ja he nousivat pieneen vastarintaan. Vartijat eivät hyväksyneet palautetta vaan käyttivät vartijoiden valtaansa ja alistivat vangit tottelemaan järkyttävilläkin tavoilla, koska kukaan ei valvonut eikä vankilan sisällä mikään laki vaikuttanut. Väkivalta lisääntyi ja otteet kovenivat puolin ja toisin todella rajuksi.  Viimein lopussa täysiverisen kapinan syttyessä koe keskeytettiin ja punaisen valon syttyminen ilmoitti roolien olevan ohi.

Kun lopputekstit tulivat näytölle – oli varsin hiljainen olo. Leffa oli synkkä kuvaus ihmismielen vallankäytöstä ja kehittymisestä toki rajusti kärjistäen.  Uskomattominta oli, että kokeeseen osallistujat olivat aivan samanlaisia ihmisiä ennen roolien julkaisemista. Jäin pohtimaan kokonaisuutta pienemmässä mittakaavassa.

Jos kukaan ei puutu…

Vangeille ja vartijoille oli alussa ilmoitettu, että punainen valo keskeyttää kokeen. Se ei kuitenkaan syttynyt pienistä väkivallanteoista eikä väärinkäytöksistä vaan pienet teot muuttuivat koko ajan isommiksi ja isommiksi. Aina välillä katsottiin punaista valoa ja kun se ei syttynyt, se oli tavallaan lupa käyttää valtaa enemmän.

Valta nousi vartijoille päähän ja vastaavasti se ärsytti vankeja koko ajan enemmän ja enemmän. Kukaan ei viheltänyt koetta poikki vaan tilanne sai kärjistyä pahemmaksi ja pahemmaksi. Näin kävi kokeessa, mutta entä työelämässä?

Jotenkin elokuva oli osoitus siitä, että vastaavaa voisi tapahtua pahimmillaan myös työelämässä. Jos vallanhalu vie mennessään ja kukaan ei puutu esimiehen toteuttamaan alistamiseen tai simputtamiseen, on tuhon kierre valmis. Pientä ihmistä kyykytetään ja pomputetaan, eikä hän uskalla nousta vastarintaan tai sanoa mitään vastaan vaikka maalaisjärki olisi esimiehen käytöstä vastaan.

Näinhän voi käydä millä organisaation tasolla tahansa hallituksen puheenjohtajasta tiiminvetäjään. Elokuvassa täysin samanlaiset ihmiset saivat valtaa ilman näkyvää valvontaa tai rajoja ja lopputulos ilman nöyrtymistä oli karmea. Moraali katosi ja kaikenlainen etiikka syöksyi mustasta aukosta avaruuteen. Jäljelle jäi vai hämmästystä, epäuskoa, vihaa, kipua, katkeruutta ja lopuksi kaiken energian häviämisen jälkeistä hiljaisuutta.

Organisaatioissa voi herätä täsmälleen samoja tunteita, jotka vievät hyvänkin brändin roskakoriin. Organisaatiokaavio voi pahimmillaan olla henkisen mallin: vartija-vanki mukainen, jos pomon toiminnalla ei ole mitään rajoja tai työrooleja ei koskaan muuteta tai vaihdeta.

Onko liian helppoa talloa muiden yli?

Elokuva ja esimerkki veti todella hiljaiseksi ja palautti taas kerran mieleen jokaisen nöyrän arvostamisen organisaation kaikilla tasoille. Kukaan ei saa alistaa toista millään tavalla fyysisesti tai henkisesti. Lopputulos on organisaation ja etenkin yksilön kannalta raju ja valitettava. Mikäli alistamista tai väärää itsekeskeistä vallankäyttöä havaitaan niin siihen on puututtava kenen tahansa toimesta, joka sen huomaa tai tunnistaa.

Menestyksen keskellä on helppo talloa muiden yli. Itselleni on käynyt niin ja se tuntuu edelleenkin vuosien jälkeen pahalle. Olin jo unohtanut sen ja elokuva palautti taas perusasiat mieleen. Jäin taas omalta osaltani miettimään, että miksi minulle kävi niin ja miten sen voisi estää tilanteessa kuin tilanteessa.

Elokuva on hieman raju erimerkki ja ei välttämättä sovi kesäfiilikseen. Se vain pysäytti miettimään asioita eri tilanteissa ja rooleissa. Töissä, kotona, ystävien kanssa tai missä tahansa on aitoja tiimejä ja yhteistyötä.

Menestyksen aallonharjallakaan ei saisi unohtaa:

– Muita ihmisiä ja ihmisyyttä
– Omaa roolia muiden hyvän olon edellyksenä
– Aitoa arvostamista
– Nöyryyttä

Väärään toimintaan pitäisi puuttua mielellään heti.

Haasteena on myös väärän vallankäytön huomaaminen omasta itsestään esimiehenä tai kollegana.
Siinä kaikkien pitäisi auttaa ja repiä hihasta niin huomatessaan ja siinäkin mielellään heti.

Kysymyksiä joita jäin miettimään edelleen:

Mikä saa aikaan ihmisessä toisen alistamisen?
Mikä vallassa koukuttaa?
Mikä vie henkiseen tai fyysiseen voimankäyttöön nöyryyden sijaan?
Miksi vallalle voi sokeutua?
Miksi toinen nöyrtyy ja toinen ei?
Mitä kokemuksia tarvitaan omalle kehittyiselle?

———-

Lisää ajatuksia:

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s