Keskustelin ystäväni kanssa hänen urastaan ja keskustelu meni hänen ensimmäiseen työpaikkaansa. Hän oli ollut 80-luvulla hotellin vastaanotossa ja nähnyt siinä uusien ohjelmistojen aikaansaavan huikean muutoksen työnkuvaan. Yhdellä ohjelmalla pystyttiin tekemään valtavasti aikaa säästäen päivän työt. Henkilökunnan aikaa vapautui valtavasti kaikkeen muuhun. Joillekin tuli ehkä tunne, että ei ole mitään tekemistä. Ystäväni päätti tämän kokemuksen perusteella keskittyä IT-alalle ja ohjelmistojen pariin, aiemmin haaveena oli ollut matkailuala.
Jäin itsekin miettimään omaa historiaa ja kokemuksia. Jotenkin tuntuu, että aika kultaa muistot ja tapahtuneet arjen muutokset jäävät jotenkin taka-alalle. Pysähtymällä ja miettimällä omaa työhistoriaa muistot palautuivat mieleen.
Ensimmäisessä työpaikassa kaikki kirjoitettava työ tehtiin sihteerien välityksellä. Päämieskyselyt hoidettiin usein telexillä, ja asia kirjoitettiin ensin ruutupaperille ja sihteeri naputteli telexin liikkeelle. Samoin tarjoukset kirjoitettiin ensin käsin ruutupaperille ja sihteeri teki ne juuri lanseeratulla CPT-tekstinkäsittelyjärjestelmällä siistiin muotoon. Kirjoituskone oli juuri silloin syrjäytetty. Kaikki dokumentit lähettiin postin välityksellä ja nopean vastauksen aikajänne oli muutama päivä. Talousosastolla oli paljon väkeä tekemässä eri tehtävissä. ATK oli tuntematonta.
Toisessa työpaikassa isossa kauppahuoneessa ihastelimme juuri lanseerattua henkilökohtaista tietokonetta, joita oli vain 800 hengen yrityksessä muutamalla. Muuten pyörittelimme ruutupaperia ja kynää ja sovimme kaiken paperikalentereihin tietämättä muiden kalentereista mitään.
Kolmannessa työpaikassa valmennusyrityksessä tehtiin kursseja usein leikkaamalla ja liimaamalla paperidokumentteja eri asiakokonaisuuksista yhteen. Loppuvaiheessa sivuntaitto-ohjelmat tekivät saman kottaraispönttömäcissä. ATKsta tuli IT. Piirtoheitin ja kalvot olivat myyjän työkaluja.
Neljännessä työpaikassa esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmät pystyivät jo analysoimaan autokaupan koko ketjun ja kaupan kannattavuutta oli helppo analysoida. Yksittäisen kaupan todellinen kannattavuus tuli helposti ilmi kun ennen katsottiin vain koko vuoden tuloslaskelmaa. IT-osasto oli jo usean työntekijän tiimi ja IT-johtaja oli mukana uutena nimikkeenä. Videotykki korvasi piirtoheittimen ja powerpointin käyttöä oli opeteltava.
Viidennessä kuulin ensimmäistä kertaa sanan SAP. Toiminnanohjausjärjetelmä, joka on modulaarisen räätälöitävissä jokaiselle asiakkaalle omanlaisenaan. Ohjelmiston investointi ei ollut mitään verrattuna IT-osaston ihmisten määrään ja jatkuviin vuosimaksuihin.
Nykyisessä arjessa puhumme big datasta, esineiden internetistä, 1000 x kertaisesta tiedonsiirtonopeudesta 2020 verrattuna vuoteen 2012, itsekseen liikkuvista autoista, virtuaalisten tuotteiden myymälästä, pilvisovelluksista ja vaikka mistä. Tällä hetkellä kehitetään salassa tuotteita, joita emme osaa vielä kuvitellakaan. Mitä onkaan tulossa?
Arjen jatkuvaa muutosta
Ihmisten työ on muuttunut jatkuvasti. Teknologia on aina tuonut uusia mahdollisuuksia ja myös samalla haasteita uusien tapojen oppimiselle ja osaamisen kehittämiselle. Omaa työtä on pystynyt helpottamaan kunhan on hyväksynyt uudet asiat ja oman kouluttautumisen. Jokainen on elänyt jatkuvaa muutosta päivä päivältä tavallaan huomaamatta. Jos muutosta ei muuten tunnista, niin kurkkaamalla omaan vaatekaappin sen huomaa lyhyemmälläkin aikajänteellä helposti.
Kun nyt miettii sitä hetkeä kun aloitti oman työuran ja vertaa tähän hetkeen, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Muutos on ollut jatkuvaa omassa arjessa. Ihmisten työtehtävät ovat muuttuneet, osa tehtävistä on poistunut ja uusia on tullut tilalle kun on muistanut pitää omasta osaamisesta huolta.
Muutos on aina tarjonnut mahdollisuuksia. Muutos on aina tarjonnut myös uutta motivaatiota.Taaksepäin katseltuna muutosvauhti on ollut huikea. Entä eteenpäin?
Nykyään tuntuu, että muutokset koetaan usein negatiivisina. Ne ovat kuitenkin aina olleet totta ja luoneet mahdollisuuksia, jos niihin on uskaltanut tarttua. Niin se tulee olemaan jatkossakin. Erillistä muutosjohtamista ei ole vaan jatkuvaa arjen muutosta.
Muutosvauhti ei ainakaan hidastu
Ympärillä tapahtuva muutos on hieman kuin juhannuksen sää. Siihen ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi asennoitua eri tavoin.
Muutos on aina arjessa mukana, piti siitä tai ei.
Muutostakin voi arvostella tai arvostaa.
Se on joko uhka tai mahdollisuus.
Valinta on jokaisen oma.
Kun muutosta on tekemässä aktiivisesti itse, siihen voi itse vaikuttaa.
———-
Lisää ajatuksia:
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 