Arvostanko itseäni?

Koulussa haettiin aikoinaan virheitä vastauksista ja kokeissa oli usein punakynää väärissä kohdissa. Väärille vastauksille saatettiin nauraa tunnilla ja joskus jopa koulukiusata. Työelämään tulessa pomo saattoi puuttua vain virheisiin ja metäsästää niitä loman aikana. Seurustelua aloittaessa appivanhemmat saattoivat pelottaa ja pienessä elämässä tuntui olevansa koko ajan suurennuslasin alla. Vanhemmat ehkä arvostelivat omia valintoja opiskelun tai asumisen suhteen. Rahankäyttökin sai arvostelua. Virheitä, virheitä…

Tekikö koskaan mitään oikein?

Usein tuntui sille, että ainoa mitä sai oli arvostelua. Kavereitten perheet näyttivät onnellisimmille ja monilla oli asiat paremmin. Sille ainakin tuntui. Pienessä mielessä odotti, että joku joskus olisi kehunut, sanonut että teit oikein, antanut positiivista palautetta. Olisi tullut aito tunne siitä, että kelpasi sellaisena kuin oli.
Jokainen arvostelu söi omaa itsetuntoa. Uskallusta olla oma itsensä.

Työelämässä näki kuitenkin muita menestyjiä

Miten helppo olikaan työelämässä nähdä niitä menestyjiä, niitä jotka osasivat asiat paremmin. Tiesivät kaiken ja joita arvostettiin hyvien tulosten tai myyntisuoritusten kautta. Henkilöitä, joita oli helppo matkia ja yrittää tehdä asiat samalla tavalla pärjätäkseen itse. Matkimisella oli todennäköisesti seurauksena kaksi asiaa. Joko onnistui tai epäonnistui.

Mikäli onnistui matkimisessa vaarana oli se, että ei koskaan enää löytänyt omaa itseään. Isossa tai pienessä mittakaavassa. Helposti oppi tietyn roolin toimintaan, jolla tuntui pärjäävän. Pahimmillaan tien totaaliseen epäaitouteen. Tai narsismiin.

Mikäli epäonnistui, tilanne pakotti ehkä miettimään asioita uudessa valossa. Hyvänä lopputuloksena oli se vaihtoehto, jossa päähän iskostui lause ”..kele, kelpaan sellaisena kuin olen”

Päätin, että kelpaan sellaisena kuin olen

Kärjistin alun tekstissä asioita ja yhdistelin, mutta itselle kävi suurinpiirtein noin nuorena työntekijänä. Hieman yli 30-kymppisenä havahduin siihen, että duunissa oli riitettävä se mitä itse edusti ja oli. Kaiken arvostelun ja tökkimisen jälkeen tuli sydämestä sellainen tunne, että omana itsenä oleminen oli se ainoa ja oikea ratkaisu. Muuten ei mitenkään jaksaisi työssä päivästä päivään.

Tajusin silloin, että elämä on paljon helpompaa, kun voi sanoa mitä ajattelee ja kaiken takana on oma aito arvomaailma. Koskaan ei tarvinnut miettiä mitä pitäisi olla tai mitä pitäisi muka sanoa. Riitti kun oli itsensä. Siitä tunteesta lähti oma itsetunto kasvamaan pala palalta. Ei mitenkään helposti eikä nopeasti vaan pienten asioiden ja onnistumisten kautta. Pikku hiljaa tajusi, että juuri oman itsetunnon kautta voi arvostaa ja kehittää itseään.

Mitä enemmän arvostin itseäni, sitä enemmän pystyin arvostamaan muita ja muiden ihmisten mielipiteitä.Arvostamaan heitä aidosti ihmisinä ja näkemään erilaisuuden vahvuutena. Kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä ja ymmärtämään, että jokaisen mielipiden on hänelle se oikea. Jokainen on itselleen oikeassa. Aina.

Se tunne, että on sitä mitä on ja se riittää on yksi parhaimmista ja arvokkaimmista ihmisen elämässä.

Uskon, että monella on samanlaisia kokemuksia

Kehittymisessä paremmaksi ihmiseksi ja paremmaksi pomoksi on ensimmäisenä askeleena siis oman itsensä löytäminen ja hyväksyminen.

Jos ei hyväksy itseään, voi pahimmassa tapauksessa päätyä korostamaan itseään väärillä tavoilla. Tuoda itseään esille narsisesti ja luulla, että itsestä puhumalla saa sitä paljon kaivattua arvostusta. Valitettavasti vain elämässä tapahtuu juuri toisinpäin. Narsisti – joka ei aidosti arvosta itseään – karkoittaa itsekeskeisyydellään kaikki ympäriltään.

Jos kaikki olisivat itsensä kanssa sinuja, myytäisiinkö merkkivaatteita yhtä paljon…kuin nyt.
Naristeja ei ainakaan olisi yhtään.

Me olemme kaikki yksilöitä ja omana itsenämme arvostettavia.

Muistetaan se itsestämmekin.

Helppoa se ei ole, mutta oikea tie.
Paremmaksi ihmiseksi ja pomoksi.

Vain itsemme arvostamisen kautta voimme arvostaa muitakin.

—-

Yksinkertaista johtamista – arvostaen:
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/