Jäin pohtimaan syksyn ja talven uutisia erilaisten yritysten tilanteesta ja johtamisesta suhteessa paremman työelämän aikaansaamiseksi. Suurin osa on ollut perusviestiltään negatiivisia tai kertovat tuloksen tekemisen ongelmista.
Muutamia näistä mainitakseni, hieman kärjistäen ja lyhentäen:
1) Yrityksellä menee huonosti ja tuloskehitys on surkea. Kilpailutilanne on rankka ja valoa ei näy tunnelin päässä vaikka tuotteet ovat huippuluokkaa. Päätetään fuusiosta kansainvälisen yrityksen kanssa ja odotetaan parempaa tulevaisuutta.
2) Yrityksen tulos laskee. Organisaatiota muutetaan, mutta business ei lähde nousuun. Viimeisenä vaihtoehtona eteen tulevat YT-neuvottelut, jossa henkilöstöä vähennetään. Valitettavasti vain suurin osa asiakasrajapinnasta, ei johdosta samassa suhteessa. Tulevaisuudessa asiakastyöhön jää entistä vähemmän aikaa, koska siis ovat seuraavat yt-neuvottelut?
3) Yritys menettää markkinaosuuttaan ja riippumatta konsernin yritysten tuloskehityksestä kaikissa aloitetaan juustohöylämenettely. Kustannuksista säästetään kaikissa samalla tavalla ja myös hyvää tulosta tekevien yksiköiden työntekijöiden motivaatio viedään. Samaan aikaan pidetään huolta siitä, että negatiivisista ongelmista ei saa puhua ja ihmiset hiljennetään. Johdon kova linja on ainoa oikea.
4) Työntekijät näkevät yrityksen strategian netin kautta ensimmäistä kertaa. Kukaan ei ole ollut mukana tekemässä sitä, tarkentamassa sitä ja tuomassa asiakasrajapinnan näkemystä asiaan. Aitoja oikeita toiveita. Strategia jää epämääräiseksi ja johto ei käsitä ihmisten sitoutumattomuutta huonossa taloudellisessa tilanteessa.
5) Halutaan rakentaa parempaa työelämää, mutta asioista puhutaan passiivissa ja tulevaisuudessa. Toive, tahtotila ja toimenpiteet eivät välttämättä kohtaa pientä ihmistä kiireen keskellä.
Vastaavia uutisia kuulee tosi usein. Yrityksen kilpailukyky laskee ja tulos heikkenee. Kustannuksista karsitaan ja henkilöstön osaamista ei käytetä hyväksi. Loppujen lopuksi viimeiseksi vaihtoehdoksi jää fuusioituminen johonkin isompaan kokonaisuuteen ja yhteisöön sillä oletusarvolla, että nyt tilanne paranee.
Tuskinpa paranee ilman muutosta ihmisten huomioimisessa
Jos yritys ei menesty pienenä, miten se voisi menestyä ja olla muodostamassa parempaa työelämää suurena. Jos yritys ei kuuntele ihmisiään pienenä, miten tilanne voisi olla parempi isona ja monikerroksisena. Jos ihmiset eivät ole ihmisiä pienessä, miten he voisivat olla sitä isossa excel-kokonaisuudessa.
Päinvastaisia esimerkkejä löytyy myös, mutta ne jäävät valitettavasti vähemmälle huomioille. Negatiiviset uutiset ovat niitä, joilla oletetaan saavan lisää lukijoita. Uskallan olla eri mieltä. Tässä markkinatilanteessa ja johtamisen mallissa meillä tarvitaan onnistumisen uutisia. Niitä uutisia, joissa kerrotan päinvastaisia oikeita esimerkkejä.
Uutisia yrityksistä, jossa ihmiset otetaan mukaan kehittämiseen. Heitä kuunnellaan, eikä vain positiivisia asioita vaan myös ongelmia ja vaikeuksia. Niitä uhkia ja pullonkauloja, jotka voidaan kääntää kilpailueduksi. Yrityksistä, joissa ihmisiä arvostetaan ihmisinä ja heidän osaamistaan käytetään oikein. Heillä on sanavaltaa ja päätösvaltaa. He ovat osa yrityksen kilpailuetua ja muutososaamista eikä välttämätön paha kustannusrivillä excelissä.
Hyvä suoritus urheilujoukkueessakin lähtee aina yksilöstä. Ketju on niin vahva kuin on sen heikoin lenkki. Joukkue ei menesty, jos valmentaja ei luota ja usko ihmisiinsä, arvosta heitä ja heidän osaamistaan. Anna heidän päättää oikeat ratkaisut pelitilanteissa.
Parempi työelämä lähtee yksilön tunteesta
Kaikki lähtee pienestä ihmisestä ja siitä tunteesta mikä hänellä on. Sitä voidaan toki kutsua motivaatioksikin, mutta lähinnä siitä miten hän voi. Tuntee voivansa. Tuntee, että häntä arvostetaan ja huomioidaan. Hänen mielipiteistään välitetään ja hän voi vaikuttaa asioihin yrityksessä ja ennen kaikkea omassa arjessaan. Parantaa niitä.
Jos jokainen ihminen kokee olevansa arvostettu ja kehittää omaa työtään ja työympäristöään, yritys menestyy varmasti. Alhaalta ylös arjen toimenpitein, ei ylhääntä alas exceliä pyörittämällä.
Jos ihmistä ei arvosteta, ei hän myöskään anna mitään takaisin. Ei kehitä, ei välitä, ei arvosta johtoa tai päätöksiä. Työympäristö ei kiinnosta, koska hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta.
Jos ihmistä arvostetaan, hän voi paremmin, on paremmalla tuulella, voi hyvin, on mukana kehittämisessä omaehtoisesti. Hän kehittää omaa arkeaan paremmaksi. Esimiehet ovat olemassa häntä varten ja aktiivisesti hakemassa ongelmia ja epäkohtia, jotka hidastavat työntekoa.
Huomioi isosta pieneen
Todellinen muutos lähtee todellakin ihmisestä.
Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota – ei vain isoihin lukuihin ja kokonaisuuksiin- vaan siihen pieneen ihmiseen joka tekee parhaansa. Siihen fiilikseen mikä hänellä on työssään. Jos fiilis on hyvä, yritys menestyy – iso tai pieni.
Mikä on fiilis?
Nyt?
Yksinkertaista arjen johtamista – arvostaen.
—–
KIRJA: Yksinkertaista johtamista – Arvostaen.
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 