20 kuukauden vapaa-ajan vienyt kirjaprojekti onnistui ja myynti on lähtenyt todella hyvin käyntiin. Yllättävää on se, että vasta nyt tuntuu iskevän väsymys koko projektista. Kirja kuitenkin lähti käsistä kustantajalle 2-3 kuukautta sitten. Jännää on se, että nyt saatu positiivinen palaute kasvattaa itsetuntoa ja saa aikaan mielettömän rennon tunteen, ehkä liiankin rennon. Nämä ovat kuitenkin tunteita joita me kaikki kaipaamme.
Onnistumista. Arvostuksen tunnetta. Sitä, että osaa ja kelpaa. Se saa meidät jaksamaan ja myös rentoutumaan. Olemaan omana itsenämme.
Kirjassa käsittelen asiaa johtamisen tilanteissa, niiden yksittäisten päivittäisten kohtaamisten kautta. Avaan esimiehen roolia, hyvää tapaa johtaa ja sen totaalista yksinkertaistamista sanaparin arvostelu-arvostus avulla. Itselleni arvostukseen keskittyminen ja arvostelun vähentäminen on äärimmäisen tärkeää. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi onnistumisten kautta johtamista virheiden metsästyksen sijaan.
Tai yksinkertaisimmillaan arvostelun lopettamista kohtaamisissa. Tai missä kommunikoinnissa tahansa.
Kirjan nimi on Yksinkertaista johtamista – arvostaen, mutta….
…samaa käsiteparia voidaan soveltaa missä tahansa kohtaamisessa. Perheessä, ystävien kesken, omien vanhempien kanssa tai missä vaan missä vähintään kaksi ihmistä kohtaa.
Arvostelua — arvostusta?
Kun tulemme kotiin töistä ja lapset ovat leiponeet pullaa,
voimme sanoa ”ai hirveetä, kun keittiö on sotkuinen” tai ”ihanaa, tuoretta pullaa”
Kun kompastumme eteisessä lasten kuraisiin keskellä lattiaa oleviin kenkiin,
voimme sanoa ”miksi ette taaskaan laittaneet kenkiä hyllyyn” tai ”wau, olette ehtineet ulkoilla, hienoa”
Kun menemme lastenhuoneeseen juttelemaan läksyjen tekemisestä,
voimme sanoa ”mitkä läksyt ovat TAAS tekemättä?” tai ”mitäs olet jo tehnyt tänään?”
Ystävämme on ostanut uuden Skodan ja menemme katsomaan sitä,
voimme sanoa ”Miksi et ostanut uutta Golfia?” tai ”onhan tämä Skoda sikahieno, fiksu ostos”
Kun perhetuttu kertoo vakavana avioerostaan,
voimme sanoa ”Oletko nyt oikeasti miettinyt, ethän voi noin tehdä?” tai ”Miten voin tukea tai auttaa sinua?”
Kun nuori aikuinen lapsi kertoo vaihtavansa koulua yliopistosta ammattikoulun käsityölinjalle, voimme sanoa ”hullu ratkaisu, mieti vielä kerran” tai ”Wau, käden taitoja tarvitaan aina”
Kun mummo tulee kylään ja vastaa ruokailupyyntöön ”ei kiitos, söin juuri lähtiessä”,
voimme sanoa ”aina sä sanot noin, eikö tämä kelpaa” vai ”OK, olisi kiva jos tulisit pöytään istumaan seuraamme”
Esimerkkejä riittää.
Niitä on ympärillämme joka hetki kaikissa kohtaamisissa.
Autammeko ihmisiä ympärillämme onnistumaan vai tuntemaan syyllisyyttä?
Niinpä.
Arvostusta me ihan jokainen kaipaamme, miksi siis itse liian usein arvostelemme.
Vai entä seuraavassa kohtaamisessa? Opimmeko?
En ainakaan itse tätä osaa, mutta yritän oppia arvostamaan..
Sovitaan, että me kaikki yritämme.
Ihmiset viihtyvät seurassamme.
Paremmin.
(Kirja: Ari Rämö 14.11.2013 Yksinkertaista johtamista – arvostaen. http://www.liikekirjat.fi)
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 
Juuri näin, mutta helpommin sanottu kuin tehty 😉