Parempi työelämä lähtee pienestä asiasta

Arvostelua vai arvostusta on käsitteenä loistava sanapari. Se yksinkertaistaa kahden ihmisen kohtaamista ja tunnetilaa kaikessa, puhutaan sitten mistä tahansa. Oman työn tavoitteista, tulevaisuudesta, kehittymisestä, omasta urasta, päivittäisistä ideoista tai ongelmista. Työssä, perheessä, ystävien kesken ja vaikkapa omien vanhempien kanssa.

Me voimme itse suhtautua toiseen ihmiseen positiivisesti tai negatiivisesti. Samoin kaikkiin hänen esittämiinsä asioihin, ideoihin, mielipiteisiin ja ajatuksiin. Me voimme aina valita näkökantamme. Haemmeko toisesta ja hänen kommunikoinnistaan virheitä vai onnistumisia.

Millainen fiilis toiselle jää kohtaamisesta. Valinta on aina meistä kiinni. Vain meistä itsestämme pomoina, tai toki myös kollegoina (sekä vanhempina, aikuisina tai lapsina).

Me siis itse päätämme: Arvostelemme tai arvostamme?

On niin helppoa arvostella ja olla heti eri mieltä. Ampua uusi idea alas, vähätellä ongelmaa tai olla itse tietävinään paremmin. Päteä toiselle omaa osaamista. Osoittaa omaa pätevyyttä ja kokemusta heti suoraan kuuntelematta toista. Tai vaikka omalla valta-asemalla ampua toisen ideat kokonaan ja saada toinen poistumaan huoneesta omien ideoiden kanssa. Totisena.

Me itse kaipaamme arvostamista ja niin varmasti kaikki muutkin. Kohtaamisessa on vain liian helppo arvostella. Arvostamiseen pitää keskittyä ja olla aidosti läsnä tilanteessa. Toisen ihmisen ajatukset ovat hänelle tärkeitä ja oikeita. Samalla kun arvostelemme niitä, arvostelemme myös toista ihmisenä.

Niin hän ainakin kokee.

Miten siis voisi saada ihmiset innostumaan ja motivoitumaan?

Mikäli arvostaminen käsitteenä tuntuu uudelle, vaikealle ja sen osoittaminen vielä vaikeammalle, on silti olemassa hyvä keino parantaa ilmapiiriä ja työelämää ympärillä:

Lopetetaan arvostelu.

Niin yksinkertaista ja samalla motivoivaa. On varmaa, että tuon muutoksen jokainen havaitsee pomossaan.

Pomo/esimies/boss/johtaja:
– ei enää olekaan liian kriittinen,
– ei yritä tuoda omia ajatuksiaan esille,
– kuuntelee ideaa hiljaa,
– ei tylytä,
– ei osoita paremmuuttaan,
– ei käskytä,
– antaa toisen tehdä omalla tavallaan,
– hymyilee,
– jaksaa kuunnella lauseen loppuun,
– antaa vapauksia
– ei mikromanageeraa
– jne jne

Kenenkään ei siis tarvitse tehdä mitään uutta.
Oppia mitään uutta.

Vain lopettaa toisen arvostelu. Tai yrittää lopettaa.

Parempi työelämä lähtee kohtaamisesta, jossa ei arvostella.

Tai mikä tahansa ihmissuhde.

Like?

Kirjani kertoo lisää samasta teemasta:
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/