Home

Tässä blogissa avaan konkreettista omaa tapahtumaani, joka energisoi valtavasti.Sai muistamaan omalta kohdalta tärkeitä asioita.

Olin palaverissa oman pomoni (hallituksen puheenjohtaja) kanssa. Syksyn 2013 virallinen hallituksen kokous, jossa keskustellaan vuoden 2014 suuntaviivoista ja luvuista. Viikko ennen kokousta oli todella kiireinen messujen ja erilaisten neuvottelujen värittämä, joten olin valmiiksi ”hieman” väsynyt kokousta aloitettaessa.

Palaverin aikana taas kerran itselle kolahti todella kovaa, miten tärkeää oman esimiehen arvostus onkaan. Kirjoitan ja luennoin arvostuksesta itse paljon ja nyt sain sitä omalta pomoltani. Emme näe usein, face to face kontaktissa noin kaksi kertaa vuodessa, mutta on hämmästyttävää miten hän tuo sen esiin kaikessa. Sanattomasti ja sanallisesti.

Miten hänet koen?

Itse väsyneenä palaverissa ja silti saa pomolta kaiken tarvittavan tuen. Hän kuuntelee, sparraa, ei lue maileja, ei tekstaile vaan on läsnä koko ajan. Seuraa esitystä ja pysäyttää kysymyksin. Ei arvostele vaan haluaa tarkennuksia ja lisätietoja. Perusteluja yksityiskohtiin. Tulee tarvittaessa ja painottaa oikeita asioita.

Hän ei pomota, vaan on arvostava pomo. Läsnä aidosti. Luottaa.
Antaa päättää itse. Minä vastaan ja samalla päätän.

Kokouksen jälkeinen olotila

Yleensä pitkän kokouksen jälkeen olen väsynyt, keskittyminen ja panostaminen vaatii veronsa. Nyt olin hetken väsynyt, mutta tunnin päästä olin harvinaisen energinen ja erittäin motivoitunut. Toki kokous tuntui ja väsytti, mutta ei samalla tavalla. Sisäisesti olin todella motivoitunut ja tyytyväinen. Sain valtavan määrän uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen ja omaan osaamiseen. Onnistuminen energisoi.

Niin se on aina ja kaikessa. Arvostamalla ja huomaamalla ihmisten onnistumiset kaikki voivat paremmin. Energiaa vapautuu ja ihmiset jaksavat väsyneenäkin uskomattomia suorituksia ja nimenomaan omaehtoisesti.

Elämään tyytyväinen?

Arvostuksen kautta itselle kolahti todella kovaa myös se tosiseikka, että saatu arvostus saa katsomaan ympärilleen positiivisten lasien läpi. Hakemaan myönteisiä juttuja. Olemaan tyytyväinen siihen mitä ympärillä on. Hakemaan muiden onnistumisia virheiden sijaan.

Olen ollut erittäin motivoitunut tässä työssä ja olen sitä edelleenkin. Mutta taas kerran astetta enemmän. Työnantajani on onnistunut luomaan työolosuhteet, jossa motivoin myös itse itseäni. Positiiviset asiat palautuvat mieleen kiireenkin keskellä ja elämä hymyilee työn ulkopuolellakin.

Haen ympäriltäni asioita asenteella ”tämä yritys, jossä työskentelen, on todella hyvä työpaikka” enkä kritisoi pieniä puutteita. Sitoudun voimakkaammin ja menen hymyillen töihin. Kyllä. Huomennakin.

Näin se on elämässä muutenkin.

Elämämme on meille ainutlaatuinen. Voimme itse päättää suhtautumisemme siihen. Voimme arvostaa tai arvostella elämäämme.

Pitäisi osata pysähtyä ja kirjata itselleen ne 10 tärkeintä asiaa, missä on omaan elämäänsä tyytyväinen. Teipata lappu jääkaapin oveen ja antaa sen muistuttaa tärkeistä asioista joka aamu ja ilta.

Tämä on meidän oma ainutlaatuinen elämämme. Ja me itse päätämme miten suhtaudumme asioihin ympärillämme. Voimme yrittää olla omassa elämässämme läsnä.

Arvostamalla elämää ja ihmisiä ympärillämme saamme iloa.
Pieniä positiivisia asioita nousee esiin.
Aika ei vain kulu vaan elämme jokaista hetkeä.

Vai?

Muistammeko arvostaa elämäämme?

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/

2 thoughts on “Muistammeko arvostaa elämäämme?

  1. Ari, hieno kirjoitus. On kiva kuulla tarinaa toimitusjohtajan arjesta. Jotenkin tuli sellainen fiilis että olet toteuttamassa omaa missiota ja toteutat omia arvojasi jatkuvasti. Siis mikä on elämässä tärkeämpää kuin omien arvojensa mukaan eläminen?

    Pysähtyminen ja arvojen pohtiminen on hankala mutta tärkeä tehtävä. Olemalla tietoinen omista arvoistaan voi navigoida oikeaan suuntaan. Toisin sanoen ilman karttaa (eli tietoisia arvoja) jokainen tie jokainen tie johtaa jonnekin muttei koskaan perille oikeaan määränpäähän.

    Vastauksena kysymykseesi: ”Muistammeko arvostaa elämäämme?” (En tiedä odotatko vastausta kysymykseen, vai onko tuo retorinen ilmaisu?) Yleensä emme välttämättä osaa tai muista arvostaa elämäämme. Ehkäpä on hankalampi arvostaa elämää mikäli se on keskittynyt enemmän materian hankkimiseen tai suorittamiseen. Siis tässä materiankin hankkimisessa on myös kyse pohjimmiltaan arvosta, eli mikä on itselle tärkeää. Tällöin aikaa kuluu enempi ”sitten kun” asioiden saavuttamiseen. Ehkäpä olisi hyvä miettiä mikä on oikeasti elämässä arvokasta ja tärkeää. Mikä on tärkeää tässä ja nyt? Siis muistammeko arvostaa elämäämme, siinä vasta on kysymys. Jokainen varmasti tahollaan tietää vastauksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s