Kuuntelin sattumoisin sivusta keskustelua, jossa kaksi ihmistä keskusteli innokkaasti. Aiheet vaihtelivat, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat keskustelua muista ihmisistä. Siitä mitä he olivat tehneet väärin, miten huonosti oli toimittu tai mitä oli sanottu. Tai jätetty sanomatta ja tekemättä. Kokonaisuudessaan koko keskustelu oli siis muiden ihmisten arvostelua. He saivat energiaa valtavasti muiden mollaamisesta, kokonaan toinen asia on se, että oliko heidän oma päivänsä sen jälkeen tippaakaan parempi…
Entä miten asia on pomon kommunikoinnissa?
Hyvä työelämä lähtee aidosta toisen ihmisen arvostuksesta. Pomon on hyvä olla tietoinen arvostuksen välittymisestä ja kommunikoinnistaan omien ihmisten kanssa. Edellä mainittua keskustelua kuunnellessani ja miettiessäni tajusin, että on myös tärkeää päättää keskustelun kohde, koska sillä on valtava vaikutus syntyvään fiilikseen ja arvostuksen tunteeseen. Voimme siis pomona päättää (toki ollessamme missä roolissa vaan), että keskustelemmeko toisesta ihmisestä, itsestämme tai muista ihmisistä.
Hieman kärjistäen eri vaihtoehdot kohtaamiseen:
A) Pomo, joka kuuntelee kohtaamaansa ihmistä
Keskitymme aidosti toiseen ihmiseen ja hänen tilanteeseensa. Esimerkiksi, mitä hänelle kuuluu, miten hänellä menee, mitä hänen elämänsä rakentuu ja mitä tärkeitä asioita hänellä on elämässään ja/tai toki työssään. Miten hänen työnsä ja elämänsä on tasapainossa, miten hänelle juuri tänään, tässä ja nyt kuuluu.
Kysymme ja kuuntelemme vastausta aidosti, jotta voimme jatkaa keskustelua syvemmälle aiheeseen. Emme siis vain kysy läsnä olematta. Olemme kiinnostuneita vastauksesta ja hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään. Onnistumisista, positiivisista asioista, elämän pienistä iloista ja hänelle tärkeistä asioista. Niistä asioista, jotka saavat hänet hymyilemään. Elämään.
B) Pomo, joka puhuu itsestään
Saatamme itsekeskeisenä pomona heittää yhden kysymyksen toisesta kuuntelematta vastausta ja sen jälkeen siirrymme omaan tilanteeseemme. Miten itsellä menee, miten vaikeaa on, miten haastavaa on, miten on itse onnistunut vielä paremmin, miten muiden kokemukset eivät ole mitään itseen verrattuna. Miten itse teki aikoinaan ja miten hyvän ratkaisun löysi, miten se silloin toimi. Mitkä ovat omat lomasuunnitelmat ja oman elämän tärkeät kohdat, jotka toisen pitää ehdottomasti kuulla.
Emme kuuntele tai kysy oikeastaan paljon mitään. Meillä on aina asiat paremmin ja tietoa enemmän kuin toisella. Pahimmassa tapauksessa arvostelemme toisen tekemistä ja nostamme itsemme ratkaisut paremmiksi.
C) Pomo, joka puhuu muista
Pomo saa energiaa puhumalla muista. Miten ne tekivät asian huonosti, mitä se ja se sanoi ja miten sekin prosessi on pielessä. Kyllä itse tekisi paremmin, mutta kun asiat ovat pielessä. Eri ihmisten tekemiset ja usein epäonnistumiset tai erilaiset mielipiteet saavat pomon puheen lentämään. Pääkonttorissa tehdään väärin ja huonosti ja strategiakin voi olla huono. Pahimmillaan pomo mollaa jotain edessään olevalle ihmiselle hänen kollegaansa.
Nouseeko pomon arvostus tuosta käytöksestä?
Miten siis voin olla parempi pomo kohtaamisissa?
Tuossa edellä on siis kolme erittäin yksinkertaistettua tapaa kommunikoida toisen ihmisen kohtaamisessa. Jokaisen pomon oma valinta on mistä vaihtoehdosta puhuu. Ennen valintaa kannattaa ehkä sekunniksi pysähtyä miettimään ja asettua toisen ihmisen asemaan… mistäköhän se toinen haluaa jutella.
Tilanteet on kuvattu pomon roolista, mutta vaihtoehdot sopivat mielestäni mihin tahansa kohtaamiseen. Vanhempi – lapsi, aviopuolisot keskenään, ystävät, työkaverit tai mikä tahansa. Ihminen haluaa varmasti jutella sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut hänestä.
Arvostusta saa osoittamalla arvostusta.
Aito kiinnostus toisesta on arvostusta.
——–
En itse osaa tätäkään vaan joudun keskittymään eri tilanteissa tähän. Siksi yritän aina pitää mielessä:
Miten seuraavassa kohtaamisessa – SE TOINEN IHMINEN minä itse vai ne muut?
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/
Hyvä kirjoitus oikeasta asiasta. Itsellä oli aikaa sitten johtaja joka haukkui alaisten kuullen ylemmän johdon, muut johtajat ja työkaverit. Todella masentavaa ja raskasta kuunneltavaa. Viikkopalvereissa hänellä oli tapana haukkua kaikkien kuullen ylemmän johtoportaan päätökset ja muut saman tason johtajat. Tämän jälkeen hän esitti oman näkemyksen asiasta ja totesi että nyt kuitenkin tehdään sillä väärällä tavalla. Todella vahingollista ja ajattelematonta. Ensinnäkin työaikaa tuhlataan ihan turhien pointtien esilletuomiseksi. Kun jotain on päätetty, pidetään turvat kiinni ja tehdään niin. Valmisteluvaihe on ajankohta, jolloin omat mielipiteet tuodaan esille. Jos ei siihen pysty, on se osoitus omasta kyvyttömyydestä. Lisäksi tämä luo huonoa organisaatiokulttuuria. Mitä johtaja edellä sitä muut perässä. Tämä murentaa luottamuksen johtoon ja samalla laskee motivaatiota. Se kasvattaa kuppikuntia ja selän takana paskan jauhamista.
Mielestäni tällainen toiminta on heijastus heikosta itsetunnosta. Tuodaan itseä esille muiden kustannuksella. Ehkä voi lyhytnäköisestä tuntua hyvältä ajatukselta, mutta pilkka sattuu pitkässä juoksussa omaan nilkkaan. Luoja kiitos ko. johtaja vaihtoi vihdoin ja viimein työpaikkaa ja itsekkin pääsin eteenpäin.