Esimiehen lisäarvo käytännössä

Kuvitellaan nuorta uransa alussa olevaa esimiestä, joka miettii omaa rooliaan esimiehenä. Tässä voisi olla mietintää siinä tilanteessa:

—-

Olen esimies, pomo, boss, kymppi, johtaja, päällikkö, guru…tai mikä sitten ikinä nimike onkaan käyntikortissani. Olen kuitenkin yleisesti esimies omille ihmisilleni yrityksessä tai muussa organisaatiossa.

Mikä sitten voisi olla roolini esimiehenä?

Kysyin asiaa kaveriltani, ja hän totesi näin ”Monessa tilanteessa esimiehet ymmärtävät oman roolinsa ehkä hieman väärin. He saattavat puhua alaisista ja käyttää tai käskyttää heitä ihan eri tilanteissa vain oman mielensä mukaan ajattelematta toisen työtilannetta tai mielipidettä. Alaisilla ei ole omaa päätöskykyä, vaan esimies tekee kaikki päätökset heidän puolestaan. Kaikki on kysyttävä ja pomolla on aina veto-oikeus kaikkiin päätöksiin. Erilaisia mielipiteitä ei hyväksytä ja kritisoida ei saa. Pomon ideat ovat ainoa oikeat. Ongelmista ei ehkä saa edes puhua. Asiat päätetään excelin kanssa nurkkahuoneessa. Tämä on kuule sitä historiallista työelämää. Aika monessa paikassa vielä läsnä tänäänkin. ”

Ei, tämä ei ole roolini vuonna 2013. En halua olla mennyt mies.

Haluan olla esimies rakentamassa parempaa työelämää.

Haluan ymmärtää oman roolini oikein. Olen esimies ja haluan rakentaa ihmisteni työn tekemisen edellytykset kuntoon. Haluan kehittää heitä ihmisinä ja auttaa kaikessa siten, että he suoriutuvat omasta työstään helpommin ja tuloksellisemmin. En tee tai päätä asioita heidän puolestaan vaan annan heidän kehittyä omassa työssään. Annan heidän onnistua ja ottaa tuntea arvostukseni arvostelun sijaan.

Luotan ihmisiini ja annan heidän tehdä virheitäkin puuttumatta niihin. Niinhän olen itsekin kehittynyt matkan varrella. Olen ihmisiäni varten. Esimiesroolini on palvelufunktio. Haluan aidosti auttaa heitä ja tukea kaikella tavalla.

Pyrin aktiivisesti pois tietokoneen äärestä, suljen excelin ja lähden maisemakuukkeloimaan ja juttelemaan ihmisten kanssa. Haen aktiivisesti kohtaamisia ja yritän saada ihmisten onnistumiset esille. Kaikki haluavat puhua onnistumisistaan, niinhän minäkin.

Ymmärrän, että arvoni esimiehenä rakentuu kohtaamisille. Ilman niitä esimiesroolini on nolla. Haen siis face to face tilanteita ja mikä tärkeintä…haluan, että ihmisilleni jää kohtaamisestani parempi oli kuin mitä oli ennen kohtaamista. Tai ei ainakaan huonompi. En siis pilaa motivaatiota arvostelemalla tai puuttumalla epäolennaisuuksiin. Haluan, että kohtaamisellani on positiivista latausta ja arvoa toiselle.

”Kiva kun kävit” ”Kiva kun pomo  huomasi”  ”Kiva kun olit läsnä” ”Kiva kun boss huomasi onnistumiseni” …ovat ajatuksia, joita toivon toisen ajattelevan kohtaamisen jälkeen.

Olen siis esimies, joka saa parempaa työelämää aikaan jokaisella face to face kohtaamisella.

——-

Näin toivottavasti kaikki esimiehet ajattelevat…

Hyviä kysymyksiä kysyttäväksi jokaiselle esimiehelle:

–       Rakennanko exceliä vai kohtaanko omia ihmisiäni?

–       Haenko tietoisesti kohtaamisia päivittäin?

–       Kun kohtaan ihmisiäni, näytänkö arvostavani heitä arvostelun sijaan?

–       Muistanko oman roolini oikein ”olen heitä varten”?

–       Kun eroamme, mikä fiilis jäi toiselle? Arvostettu vai arvosteltu? Nostinko motivaatiota ja laskinko? Huono vai hyvä fiilis?

Olennaista on siis se, mikä tunne toiselle jää kohdatessaan oman pomonsa. Konkreettinen esimiehen lisäarvo tarkoittaa sitä, että toisella on PAREMPI olo kohtaamisen jälkeen.

Siinä käytännön mittari esimiehenä onnistumiselle.

Yksinkertaista. Eikö?