Home

Ihminen tekee elämässään paljon valintoja jopa päivittäin. Pieniä tai isoja ratkaisuja, jotka ohjaavat koko loppuelämää tavalla tai toisella. Tehtyjä päätöksiä voi muuttaa ja elämän suuntaa muuttaa nopeastikin. Elämä kun on Matti Nykäsen mukaan ihmisen parasta aikaa.

Samoin johtamisessa tehdään päätöksiä päivittäin, mutta kuinka moni pomo miettii omaa johtamistapaansa ja määrittelee sen kiteytettynä itselleen. Uskon, että oman johtamistavan miettimisestä on varmasti hyötyä, koska silloin pysähtyy hetkeksi itseensä. Juuri siihen miten käyttäytyy ja miksi niin käyttäytyy muita kohtaan. Mietinnällä luo itselleen sen hetkisen raamin ja arvomaailman omaan johtamiseen, joka toki kehittyy ajan myötä.

Tärkeää on kuitenkin, että johtamistavan kiteytys on aito ja perustuu omaan aitoon tapaan toimia muiden ihmisten kanssa. Eli – miten siis omaa johtamista voisi määritellä, mikä olisi oikea viitekehys tai malli?

En usko, että valmiilla mallilla pääsee pitkälle, koska me kaikki olemme erilaisia. Ihmisinä ja esimiehinä. Meillä jokaisella on oma arvomaailmamme ja asiat johon uskomme. Siksi myös oman johtamistavan kuvaus voi olla hyvinkin vapaamuotoinen, kunhan se on aidosti omaa itseä.

Miettimisen tueksi seuraavassa muutamia spontaaneja valintoja mietittäväksi – omaan johtamistapaan tai vaikka omaan organisaatioon tai vaikka johtoryhmään tai mihin tahansa tiimiin. Itselle tai koko organisaatiolle. Hieman kärjistettyjäkin tärkeitä vastakohtaisuuksia.

Johtamisen vaihtoehtoja esimerkiksi:

1. Pomon rooli vai aitous?

Kun saa nimityksen toisten pomoksi, varmaan ensimmäinen fiilis on se, että ”minkälainen mun nyt pitää olla, miten pitää toimia, miten pitää muuttua?” Sitä luulee, että pitää heti omaksua jonkinlainen pomon rooli ja olla erilainen kuin ennen. Miksi ihmeessä? Kyllähän pomona voi toimina ihan omana itsenään ilman mitään opeteltua roolia tai tapaa toimia. Uskoakseni aito oma itsenä oleva pomo herättää luottamusta enemmän kuin opeteltu rooli.

2. Motivoin ihmisiä vai olen pilaamatta motivaatiota?

En jotenkin usko, että muita ihmisiä voi hirmusti tietoisesti motivoida ja motivoida päivästä toiseen. Toki voi tehdä paljon asioita mahdollistamaan motivoitumista, mutta uskon sen olevan enemmänkin meidän oman persoonamme ominaisuus. Motivoidumme itse, jos olosuhteet ovat meille sopivat. Se suomalainen sisu. Prkl.

Meille suomalaisille on paljon helpompaa kiinnittää huomiota siihen, että emme pilaa toisen motivaatiota. Se pilaamisen kun osaamme joskus niin hyvin.  Osaamme mikromanageerata, kävellä toisen päätöksen tai idean yli, arvostella ja vaatia toista tekemään asiat samalla tavalla kuin itse tekisimme. Ja pilata samalla se kaikkein tärkein – motivaatio. Olemalla hiljaa arvostelun sijaan voimme ylläpitää motivaatiota. Helppoa. SHhh.

3. Johtamisen viitekehys vai aito kohtaaminen?

Tämä on vähän sama juttu kuin pomon rooli. Pitääkö olla jotain muuta kuin on vai riittääkö aitous kaikissa tilanteissa. Itse uskon aitouteen kaikessa. Ja nimenomaan arjen kohtaamisissa. Liian usein johtamista viedään yleiseen viitekehykseen ja mietitään mitä on management tai leadership ja mitä ranskalaisia viivoja niissä onkaan sen sijaan, että kohdataan toinen arjessa aidosti ihmisenä.

Johtamisessa mahdollisuuksia olla parempi pomo on kymmenittäin joka päivä. Jos vain jokaisen arjen kohtaamisen näkee sellaisena mahdollisuutena. Kaikissa niissä face to face-tilanteissa vaikutamme toisen ihmisen tunteeseen ja siihen millä mielellä hän jatkaa työtään. Onko hän huonommalla vai paremmalla fiiliksellä? Siinä jos missä johtaminen konkretisoituu aidoimmillaan.

Miten siis kohtaan ihmiseni – siinäpä kysymys.

4. Oikeassa oleva pomo vai johdettava?

Luulin nuorena, että pomon rooliin kuuluu tietää kaikki. Nyt tiedän, että se ei todellakaan ole niin. Aiemmin en uskaltanut myöntää omaa tietämättömyyttä ja varmaan tietty opittu rooli tuli juuri sitä kautta. Nykyään uskon, että paljon pidemmälle pääsee kun antaa ihmisten olla oikeassa ja tehdä asioita omalla tavallaan. Mikäli olen aina oikeassa ja ihmiset väärällä – mikä onkaan heidän motivaationsa. Uskoakseni aika pilalla.

On hyvä muistaa, että jokaisen mielipide on hänelle oikea ja totta. En pidä itse yhtään siitä, jos oma pomoni ei usko mielipidettäni  ja vähättelee sitä tai jyrää minut. Näin varmaan ajattelevat ne kenelle minä olen pomona. Vai?

Pomon arvostustakaan ei yhtään lisää se, että hän on ”aina oikeassa”. Päinvastoin. En kuitenkaan tarkoita, etteikö asioista voisi keskustella tai saada yhdessä oivalluksia aikaan. Oivalluksethan ovat ensimmäinen muutoksen askel.

5. Ihmiset pomoa varten vai pomo ihmisiä varten?

Moni pomo luulee, että ihmiset ovat häntä varten. Hän voi käskyttää ja pompotella heitä ihan miten huvittaa, onhan hän pomo. No juridisesti varmaankin niin, mutta mutta…kyseessä on aina tavallaan vaihtokauppa.

Pomona ostan ihmisten työpanoksen esim. kahdeksaksi tunniksi päivässä. Tottakai silloin ostajana haluan olla varma, että saamani työpanos on mahdollisimman iso. Uskon, että jos aidosti haluan siinä tilanteessa olla ihmisiäni varten, auttaa heitä, tukea heitä, hakea onnistumisia ja nostaa kaikkia arjen kiireessä – myös työpanos on isompi. Esimiehen pompottelevat ihmiset tekevät vain pakollisen, tuetut ja nostetut ihmiset tekevät parhaansa.

Mikä meillä onkaan pomon rooli?

6. Asiakkaat vai omat ihmiset ensin?

Vuosien aika on keskustelu paljon siitä, että kummat tulevat ensin – asiakkaat vai omat ihmiset. Kyllähän me toki teemme työtä asiakkaitamme varten ja asiakkaan tyytyväisyys on aina no 1. Mielestäni se vain syntyy paremmin niin, että ihmiset tekevät työtään hyvällä fiiliksellä ja ovat motivoituneita ja juuri siksi palvelevat asiakkaita kaikissa tilanteissa hyvin. Asiakkaiden tyytyväisyys siis rakentuu tyytyväisten ihmisten kautta.

Toki unohtamatta asiakasta missään tilanteessa.

7. Oma etu vai toisen etu?

Liian usein kuulee tarinoita siitä, että pomo ajaa vain omaa etuaan. Ei ota riskejä tai leikkaa markkinoinnista siksi, että tulos lyhyellä jänteellä olisi parempi ja sitä kautta oma vuoden bonus maksimissaan. Toki organisaation kehittäminen ja tulos kärsii pitkällä jänteellä, mutta viis siitä. Yksikään organisaatio ei tule markkinajohtajaksi vain pomon etua ajamalla vaan sillä, että kaikki viihtyvät ja kaikki miettivät yhdessä kaikkien etua. Sitä miten oma organisaatio voi menestyä paremmin ja sitä kautta kaikki yksilötkin.

Kenen etua siis ajamme? Yksilöiden vai kaikkien?

8. Arvostelu vai arvostus?

Arvostelu on niin helppoa. Sitä meistä jokainen on varmasti saanut elämässään tarpeeksi. Koulussa haettu virheitä, punakynä on heilunut, ammatinvalintojamme on joku aina arvostellut, puhumattakaan poika- tai tyttöystävästä tai vaatteistamme. Tai työssämme ideoitamme, ajatuksiamme tai tapaamme tehdä työtä. Arvostella voi myös siten, että ei kuuntele meitä, kirjoittaa mailia kun puhumme tai vain osoittaa muulla tavalla toisen asian olevan tärkeä. Eiköhän meillä monella juuri se arvostelun kiintiö ole aivan täynnä. Juuri arvostelu vie fiiliksen, tappaa motivaation, saa huonolle tuulelle, saa kynän tippumaan tasan neljältä ja meidät tekemään vaan sen pakollisen.

Arvostelu työntää parisuhteessa pois ja tappaa kaiken läheisyyden. Niin se tekee organisaatiossakin. Arvostelija jää yksin.

Me kaikki kaipaamme arvostusta arjessa ja kaikissa kohtaamisissa. Huomiota, kuuntelua, ajatuksemme ja ideoittemme hyväksyntää ja yhdessä tekemistä. Hymyä, katseita ja sanatontakin arvostusta. Arvostus saa meidät tekemään parhaamme.

Eli arvostelua vai arvostusta?

9. Minä vai sinä?

Niin, tähän ei kai ole valintaa.  Kumpikin on tärkeä. Aidon arvostuksen kautta.

– – – – –

Edellä oli vain muutamia pomon valintoja. Mikä on sitten oikein tai mikä on väärin on jokaisen itsensä päätettävissä. Kunhan ne tuntuvat itselle oikeille. Korostan vielä, että lähden kaikissa valinnoissa siitä, että organisaatio toimii arjessa normaalisti, en siis mieti valintoja esim. tilanteeseen, jossa henkilö on toiminut tietoisesti väärin vaikkapa arvoja tai lakia vastaan. Niissä tilanteissa asiaan pitää puuttua heti.

Voisihan noista positiivisista valinnoista jutella vaikka kehityskeskustelussakin. Tai aamukahvilla.

Aitous kantaa pitkälle – johtamisessakin.

Kuten hyvä fiiliskin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s