Home

Parin viimeisen vuoden aikana olen kirjoittanut 55 blogia arvostamisen teemasta eri muodoissa. Osa blogeista lähtee liikkeelle positiivisuudesta ja onnistumisista ja osa todellisista arjen ongelmista, joita ihmiset ovat tulleet kertomaan ja purkamaan huoltaan.

Onnistumiset ovat organisaation arjessa niin tarpeellisia ja johtamisen pitäisi perustua positiivisiin asioihin, onnistumisten hakemiseen, nostamiseen ja esilletuomiseen. Onnistumiset luovat ympärilleen onnistumisia ja viime kädessä myös parempaa tulosta viivan alle.

Miksi olen ottanut mukaan myös negatiivisia tarinoita?

Jos mietin omaa historiaani niin ehkä ensimmäiset 25 vuotta elin arvostelevassa ympäristössä. Isä arvosteli kaikkea tekemistäni, koulussa haettiin virheitä ja ensimmäisessä työpaikassa oli todellinen virheiden metsästämisen kulttuuri. Jotenkin pienen pojan ja nuoren miehen aivoihin iskeytyi käsitys, että näin pitääkin toimia.

Olin onnekas myöhemmin kun sain itselleni positiivisia ja minuun luottavia esimiehiä, jotka antoivat vastuun lisäksi myös päätösvallan. Jossain vaiheessa myös oma tapa muutui ja oman menestymisen myötä talloin helposti ihmisten yli huomaamattani. Luulin osaavani kaiken. Muilla ei ollut väliä.

Jotenkin tuntuu, että ihminen vain niin helposti toimiii noin. Aika ajoin oma menestyminen nousee hattuun ja toisen mielipiteellä ei elää olekaan samaa merkitystä. Kun itse osaa ja tietää jo ”kaiken”. Arjessa ei myöskään aina kuuntele muita vaan on vain kuuntelevinaan odottaen tilaisuutta, että pääsee puhumaan itsestään.

Olin onnekas myös eri tavalla, kun yhdessä työpaikassani sain pomokseni vain omaa etua ajavan henkilön. Hän teki kaikkensa maksimoidakseen oman etunsa toisista välittämättä. Hän käänsi takkia mennen tullen, valehteli, söi sanansa, loi suosikkijärjestelmän, painoi häntä parempia ihmisiä alaspäin ja antoi yrityksen johdolle väärää tietoa välittämättä tippaakaan tuloksesta.

Mitä onnekasta siinä oli?

Yrityksen kannalta ei mitään, mutta minun kannaltani kyllä. Menetin motivaationi ja näin selvästi mitä huono johtaminen tekee pienelle ihmiselle. Se vie energiaa, kuluttaa ja vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiin omassa elämässä. Huonon olon tavallaan purkaa ympärilleen. Jossain vaiheessa heräsin ja tajusin, että voin oppia pomoltani. Kun teen asioita eri tavalla niin pärjään varmasti.

Päätin oppia hänestä ja olla tekemättä asioita samalla tavalla.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että jos en olisi saanut tätä made-pomoa kyykyttämään minua, olisin voinut kasvaa todella huonoksi esimieheksi täynnä omaa osaamista ja onnistumisia. Onni onnettomuudessa siis. Tajusin sen tosin vasta hieman myöhemmin.

Kuten monessa blogissani kirjoitan, arjessa onnistumiset ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Niitä me kaikki kaipaamme ja odotamme. Itsetuntomme kehittyy niiden kautta ja jaksamme paremmin kovankin kiireen keskellä. Kunhan vain joku huomaa ja näkee panoksemme.

Mutta oppimisen kannalta mielestäni yhtä tärkeitä on kuulla myös negatiivisia tarinoita ja tapoja. Niitä välttämällä voimme saavuttaa paljon tavallaan aika helpostikin.

Keräsin tähän eri blogien negatiivisia ja valitettavasti oikeita tapahtumia, joita välttämällä varmasti ihmisten motivaatio paranee.

  • pomo ei huomaa kaikkia ihmisiään ja kommunikoi vain pienen oman kuppikuntansa kanssa
  • organisaatiota johdetaan vain excelistä ja odotetaan, että ihmiset innostuneena tekevät kaiken excelin mukaisesti kommunikoimatta asioita mitenkään
  • kun ajat tiukkenevat, ensimmäinen asia mistä säästetään on henkilöstön motivaatioon tai viihtyvyyteen liittyvät asiat markkinoinnista puhumattakaan
  • pomo, joka puhuu mulle muista pahaa tai arvostelee julkisesti
  • jos pomo ei tule ihmistensä kanssa toimeen, hänet siirretään isossa konsernissa toiselle osastolle muiden riesaksi
  • työntekijä, joka tuli pysähtyneeseen organisaatioon ja lähti hakemaan ongelmia ja parannuskohteista ja saisikin siitä toiminnasta varoituksen (”meillä ei puhuta ongelmista”)
  • pomo ei puutu väärään arvojen vastaiseen toimintaan lainkaan vaan antaa kaikkien olla kuin pellossa
  • organisaatiossa haetaan virheitä onnistumisten sijaan
  • pomo ei kuuntele ihmisten ajatuksia ja ongelmia
  • kukaan ei huomaa pientä hiljaista puurtajaa, joka ei tuo itseään esille
  • pomo ei välitä muiden ajatuksista tai ideoista tippaakaan
  • johtoryhmä päättää viikoittain kaiken ihmisten arjessa
  • HR saa hoitaakseen kaikki kurjat caset, kun esimiehet eivät viitsi
  • johdetaan pelolla ja kyykytetään ihmisiä
  • toiminnassa ei muuteta mitään kun ei nähdä siihen tarvetta vaikka ulkoinen toimintaympäristö muuttuu koko ajan
  • ihmiset joutuvat vastaamaan asioista ilman oikeaa päätösvaltaa
  • ”älä sinä tule kuule minua neuvomaan”-pomo tappaa kehittämisen ja saa aikaan organisaation tappiokierteen
  • pomo saa v*tutuksen aikaan kaikissa kohtaamisissa

(kaikki blogit löytyvät siis sivulta www.ariramo.com)

Aina ei tarvita mitään ihmeellistä opittua johtamistapaa. Ei tarvitse jatkuvasti yrittää olla aina vain parempi ja positiivisempi. Riittää kun karsii itseltään tai muilta noita yllämainittuja toimintatapoja.

Eihän negatiivisten asioiden miettiminen tai niiden kautta toimiminen aina ole mitenkään kivaa tai motivoivaa, joten sillekin on hyvä olla  vaihtoehto – nimenomaan positiivinen. Käänsin kaikki edellämainitut kohdat positiivisiksi. Itseasiassa jo listan kirjoittaminen tuntui hyvälle, sai aikaan hyvän lämpimän tunteen, että näinhän niiden pitääkin olla.

Jos haluaa toimia positiivisuuden kautta, kannattaa lisätä näitä omassa toiminnassa tai ympärillä/organisaatiossa:

  • pomo ottaa kaikki ihmisensä huomioon ja kommunikoi aktiivisesti kaikkien kanssa
  • organisaatiota johdetaan miettimällä muutoksia kaikkien ihmisten kanssa ja vasta toimenpiteiden johdosta muuttuneet luvut siirretään exceliin
  • kun ajat tiukkenevat, ihmisten motivaatioon ja markkinointiin käytetään enemmän rahaa ja aikaa
  • pomo kehuu ihmisiään ja antaa positiivista palautetta julkisesti
  • jos pomo ei tule ihmistensä kanssa toimeen, hänelle sanotaan asiat suoraan ja siirretään positiivisesta yrityskulttuurista ulos
  • työntekijä palkitaan ongelmien esillenostamisesta
  • pomo puuttuu aktiivisesti väärään arvojen vastaiseen toimintaan
  • organisaatiossa haetaan onnistumisia virheiden sijaan
  • pomo kuuntelee aktiivisesti ihmisten ajatuksia ja ongelmia
  • kaikki huomaavat pienen ahkeran puurtajan
  • pomolle muiden ajatukset ja ideat ovat äärimmäisen tärkeitä
  • johtoryhmä keskittyy ainoastaan strategisiin kysymyksiin
  • HR antaa toiminnan mallit ja ohjeet, esimiehet hoitavat kaikki caset itse
  • johdetaan onnistumisilla ja nostetaan ihmisiä
  • toiminnassa muutetaan pieniä asioita koko ajan vaikka menisi juuri sillä hetkellä hyvinkin
  • ihmiset saavat vastuun lisäksi myös päätösvallan
  • ”mitä ideoita sinulla olisi” pomo kiertää arjessa ihmistensä keskellä
  • pomo saa hyvän fiiliksen aikaan kaikissa kohtaamisissa

———–

Kaikesta voi aina oppia ja olla parempi. Jos vain itse niin haluaa.

Valinta on aina meidän itsemme:

Vähemmän negatiiviivisuutta saa aikaan enemmän positiivisuutta.

Enemmän positiivisuutta saa aikaan enemmän positiivisuutta.

Varmasti.

Yksinkertaista johtamista – arjessa toista arvostaen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s