Saako työ muuttua ympäristön mukana?

Ihmisen elinympäristö muuttuu valtavasti ja usein huomaamattomasti. Muutoksen huomaa usein vasta kun pysähtyy miettimään miten asiat olivat ennen.

Ennen katsoimme televisiota yhdestä paikasta koko perheen voimin samaan aikaan. Television ääressä piti olla tiettynä aikana jos halusi nähdä suosikkiohjelmansa. Jos tilaisuuden missasi niin toista ei saanut. Television katsominen oli aikaan ja paikkaan sidottu tiukasti. Yleensä televisio oli iso tajuttoman painava möykky, jota ei voinut siirtää minnekään. Sen ympärille oli tultava. Toki television katseleminen kokosi perheen yhteen ja se oli myös sosiaalinen tapahtuma.

Nykyään kaikki tuo on ”mennyttä”.

Voimme katsella ohjelmia juuri silloin kun meidän aikatauluumme ja harrastuksiimme sopii. Enää ei tarvita edes nauhoituksia tai äänityksiä, vaan ohjelman voi katsoa netistä jälkikäteen ja jopa ilman mainoksia. Osan ohjelmista voi katsoa etukäteenkin. Emme myöskään ole sidottuja paikkaan vaan voimme ottaa päätelaitteen mukaamme oikeastaan minne vain. Vaikka kuntosalille tankoon kiinnitettynä. Tai matkalle. Voimme myös katsella ihan sitä mitä haluamme aivan oman makumme mukaan olematta tippaakaan sosiaalinen.

Positiivinen muutos on valtava. Ja arkea meille huomaamattomasti.

Entä päivittäinen työn tekeminen?

Historiassa työn tekeminen oli täsmälleen samanlaista kuin television katselu. Tiettynä aikana tietyssä paikassa tiettyjen ihmisten kanssa. Joustoa ei ollut eikä mahdollisuuksia toisenlaiseen tapaan. Lait ja asetukset säädettiin betonoimaan yksi ja ainoa mahdollinen työskentelytapa toki eri toimialoille hieman eri tavalla.

Entä tänään ja huomenna?

Jos mietitään uutta työn tekemisen tapaa nyt niin hieman kärjistäen työn tekemisen pitäisi olla täsmälleen samanlaista kuin television katselukin. Silloin kun itselle sopii, siellä missä se helpoiten on mahdollista ja itselle sopivalla tavalla. Uusien digitaalisten työkalujen ja ohjelmien avustamana helpommin ja samalla tuottavammin kuin ennen. Jopa mobiilissa.

Nykyään osa organisaatioista mahdollistaa uudet ja joustavat työn tekemisen tavat. Osa organisaatioista toimii kuten ennen ja edellyttää muuttuvasta yhteiskunnasta ja teknologiasta huomimatta työn tekemisen säilyvän samanlaisena. Hyvin usein myös lait ja asetukset ovat edelleen muuttuvaa työn tekemisen kulttuuria vastaan. Ammattiliitot yrittävät myös omilla valtarakenteillaan betoinoida ja ohjata työtä heidän historiaansa sopivaksi. Kaikki muutokset ovat usein negatiivisia ja ainakin paikallisesti sopien mahdottomia.

Jokainen elää yksityiselämässään muutosta, mutta hierarkiset rakenteet yhteiskunnassamme eivät aina mahdollista työn tekemisen muutosta. On itsestään selvää, että muutos tulee, kysymys on siitä olemme itse vaikuttamassa siihen vai tuleeko se ulkopuolisena annettuna tekijänä.

Nuoret ovat syntyneet digiaikaan ja elävät sitä tuntematta historiaa. Samoin he näkevät työelämän. Työn on oltava mielekästä ja jatkuvasti uudistuvaa. Vanhat työn tekemisen tavat jätetään taakse ja vaihdetaan työpaikkaa. Ammattiliittoihin liittymisestä puhumattakaan. Erittäin harva nuori haluaa elättää tai maksaa organisaatiota, joka tukee juuri sitä vanhaa tapaa toimia. Aika luonnollista, jos hetkeksikään pysähtyy miettimään asiaa objektiivisesti ilman tunteita.

Mitä saisimmekaan aikaan suhtautumalla avoimesti ja positiivisesti muutokseen ympärillämme?

Toki jo muutoksen huomaaminen vaatii avoimuutta. Myös ”ei toimi meillä”, ”meillä on aina tehty näin ja tehdään vastakin” tai ”minä tiedän miten asiat hoidetaan, kun olen tätä tehnyt 20 vuotta” – asenteiden poistamista. Kuitenkin pysähtymällä ja havainnoimalla muutos ympärillämme voisimme olla aikaansaamassa jotain uutta.

Näemmekö mahdollisuuksia vai betonoimmeko historiaa?

Nyt on oikea aika rohkeisiin kokeiluihin.

Vai missä se VHS-nauhuri onkaan?

——

Lisää ajatuksia:

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/