Home

Kohtasin Teknologia-messuilla uusia tuttavuuksia ja kuulin keskusteluissa mielenkiintoisia tarinoita teknologiasta sekä myös johtamisesta.

Eräässä kohtaamisessa vaihdoimme ajatuksia johtamisesta ja omista työhistorioistamme. Kysyin osastollamme seisovalta positiiviselta ihmiseltä, että miksi sitten vaihdoit työpaikkaa vaikka kyseessä oli mielenkiintoinen yritys. Hän kertoi menneensä silloisen pomonsa luokse esittämään uusia kehittämisideoita ja ajatuksia. Pomon tylyttävä vastaus oli kuulunut suurin piirtein näin:

”Kuule, olen tehnyt näitä hommia nyt melkein 30 vuotta. 

Älä sinä tule minulle sanomaan mitä pitää tehdä.”

Siinähän se. Aivan syvältä olevan johtamisen koko kuva.

Tällaisia esimerkkejä löytyy omasta historiastanikin. Kauan sitten minulle sanottiin erään ison päätöksen yhteydessä, josta olin eri mieltä:

”Olen johtanut ihmisiä yli 20 vuotta. Minä kyllä tiedän miten nämä asiat hoidetaan”

Nuo molemmat lauseet pitävät sisällään järkyttävän subjektiivisen asenteen. Lause on kuin totaalisen märkä rätti suoraan kasvoille. Toista ei arvosteta tippaakaan eikä myöskään mitään ajatuksia tai uusia ideoita.

Varsin syvältä oleva asenne

Minun on vaikea ymmärtää mistä tuollainen asenne syntyy. Tuleeko se jostain käsittämättömän huonosta itsetunnosta, väärästä roolimallista, omista pettymyksistä, vai mistä? En tiedä ja onko sillä itseasiassa mitään väliäkään.

Näissä tilanteissa on aivan turhaa tarjota vaikkapa Tekesin Liideri-ohjelmaa omien ihmisten mukaanottamiseksi toiminnan kehittämiseen. Tai uusinta leadership-kurssia, jossa muiden motivaatiota voitaisiin nostaa. Tai oman mielen johtamisen valmennusta muitten onnistumisten huomaamiseen ja vahvuuksien korostamiseen. En usko, että tuollaisten lauseitten sanoja herää itse omaan tilanteeseensa missään vaiheessa.

Todennäköisesti hänen johtamansa yritys siirtyy jollain aikajänteeltä kasvu-uralta lasku-uralle ja lähtee yt-neuvottelujen kierteeseen ja hukkuu tappioiden syövereihin. Osaavat ihmiset äänestävät jaloillaan ja lähtevät kun vielä voivat. Pahimmillaan he vievät mukanaan vielä jopa osan asiakkaista. Jokainen osaavan ihmisen lähtö on iso menetys kumulatiivisesti tulevaisuuteen.

Monessa tapauksessa tylyttävä pomo osaa vielä käsitellä omaa esimiestään erinomaisesti esimerkiksi syyllistämällä omia ihmisiään ja haukkumalla heidän tekemisiään tai jopa yksityiselämää omalle pomolleen. Hän antaa itsestään kuvan hyväntekijänä tylyttämisen sijaan. Hänhän onkin se, joka yrityksen pelastaa…

Liian usein tylyn pomon pomo herää liian myöhään. Vasta sitten kun suuntaa on liian myöhäistä muuttaa.

Keskusteluyhteys olisi aina säilytettävä

Mikäli tyly pomo on vaikkapa toimitusjohtaja, on hallituksen puheenjohtajalla iso rooli suunnan muuttamisessa. Hänen olisi säilytettävä keskusteluyhteys aina toimitusjohtajan alla olevaan organisaatioon. Ja nimenomaan keskusteluyhteys, jossa hän pääsee aistimaan ihmisten tunnetta arjessa. Hymyilevätkö ihmiset, ovatko ihmiset positiivisella tuulella, venyvätkö ihmiset yli normisuoritusten, onko organisaatio avoin antamaan palautetta jne. Kyllä hyvän läsnäolevan organisaation huomaa arjessa, kun vain luottaa omaan vaistoonsa.

Samoin poislähteiden kanssa olisi hyvä jutella edes hetki. Liian usein poislähtevien aito mielipide suodatetaan matkalla tai heidät syyllistetään.

Tylyn pomon esimies ei voi pestä käsiään tylytyksestä.

Kyseiset esimerkit ovat aivan pahimmasta päästä. Valitettavasti ne ovat vain totaalisen totta. Valitettavasti pienemmässä mittakaavassa sanotut tylytykset toimivat samoin. Hiljentävät ihmiset ja tappavat motivaation.

Nyt meillä suomalaisilla organisaatioilla ei ole tylytyksen varaa.

Vain hyvällä tuulella oleva ja kaikkia uusia ideoita kuunteleva ja toteuttava organisaatio voi menestyä ja kehittyä ulkoisten muutosten paineessa. Jokaisessa kohtaamisessa voidaan aina arvostaa aidosti ja kuunnella. Olla läsnä. Ottaa ajatukset vastaan niiden kyseenalaistamisen tai arvostelun sijaan.

Niinhän asiakkaidenkin kanssa toimitaan.

Pomon asiakkaita ovat aina omat ihmiset.

——————

Lisää ajatuksia kirjassa:

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/

1 thoughts on “”Älä sinä tule minulle sanomaan…”

  1. Reblogged this on Jani Kallio and commented:
    Hyvä kirjoitus Ari! Vielä kun näin toimivat johtajat saataisiin lukemaan näitä ajatuksia ja tekemään niistä oivalluksia oman johtamisen muuttamiseksi.

Jätä kommentti