Olen kirjoittanut monia blogeja arvostuksesta eri suunnista ajateltuna. Nyt on hyvä palauttaa mieleen kaikkein tärkein asia – toisen ihmisen arvostava kohtaaminen.
Me kaikki kaipaamme arvostusta, on sitten kyse työstä, perheestä, ystävistä tai mistä tahansa ihmissuhteesta. Uskoakseni ihan jokainen jokaisessa tilanteessa. Emme kaipaa kyykytystä tai mollaamista vaan nostamista ja positiivista tunnetta toiselta.
Viihdymme sellaisissa tilanteissa, joissa meitä kuunnellaan, toinen osapuoli on läsnä, keskustelee, ottaa mielipiteemme huomioon, ideamme vaikuttavat päätöksiin, heikkoutemme unohdetaan ja keskitytään vahvuuksiin, onnistumisemme huomataan yms. Meillä on toiselle merkitystä ihmisenä.
Koemme, että meitä arvostetaan aidosti ihmisenä ja se välittyy kaikesta kommunikoinnista.
Tekemällä toiselle ihmiselle sen mitä hän kaipaa saamme samaa hyvin usein takaisin. Hymy herättää hymyn, positiivinen asenne saa samaa aikaan, iloisuus tuo iloa ja samoin arvostuksen osoittaminen. Kun käyttäydymme toista arvostaen ja kommunikoimme niin, myös meitä arvostetaan. Itsestään selvää varmasti kaikille.
Arvostamisesta tehdään kuitenkin usein liian monimutkaista. Se on parhaimmillaan todella yksinkertaista ja helppoa kunhan miettii mitä sanoja käyttää. Pienillä valinnoilla saadaan isoja asioita aikaan missä tahansa ihmissuhteissa.
Nyt on lupausten aika. Voisimme kaikki luvata henkilökohtaisesti seuraavaa:
Lupaan arvostaa vuonna 2015
Arvostamisesta voidaan kirjoittaa paljonkin teoriaa, mutta käytäntö arjessa ratkaisee.
Seuraavassa yksinkertaiset ”muistisäännöt” pysyä omassa kommunikoinnissa sanaparien oikealla puolella. Päätän siis arvostaa arvostelun sijasta.
Arvostelen vai arvostan:
Puhun vai kuuntelen?
Kritisoin vai hyväksyn?
Ei käy vai kyllä käy?
Minun ideani vai sinun ideasi?
Minä olen oikeassa vai sinä olet oikeassa?
Keskityn heikkouksiin vai vahvuuksiin?
Ei meillä ole ongelmia vai ongelma on mahdollisuus?
Haen virheitä vai onnistumisia?
Päätän itse vai annan toisen päättää?
En jousta vai joustan?
Teemme minun tavallani vai sinun tavallasi?
Kaikki samaan muottiin vai jokainen voi olla yksilö?
Olen totinen vai hymyilen?
Nauran toiselle vai nauran itselleni?
Piikittelen toista vai kerron omista mokistani?
Suutun vai olen positiivinen?
Vain minä osaan vai sinä olet oikeassa?
Arvostus välittyy toiselle kohtaamisten kautta.
Arvostuksen tunne syntyy esimerkiksi sanoista:
- Kyllä
- Tee vaan
- Hieno idea
- Hyvä, että sanoit
- Hieno juttu
- Hienoa, että otit tuon epäkohdan esille
- Päätä sinä
- Kyllä sinä osaat/tiedät
- Tee vaan kuten haluat
- Tuossa olet tosi hyvä
- Tuossa onnistuit hienosti
- Ole sellainen kuin olet
- Olet oikeassa
- Olet tärkeä
- Arvostan sinua
- Anteeksi, olin väärässä
- Hienoa työtä teet
- Hienoa, että sinä olet siinä
- Kiitos
Ja saa hymyilläkin.
Pienillä sanoilla on merkitystä arvostuksen vuonna 2015.
Ja siitä eteenpäinkin.
Yksinkertaista kommunikointia – Toista arvostaen.
———-
Lisää ajatuksia:
http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 
Kiitos Ari, sekä tästä että muistakin puhuttelevista kolumneista.
Ihanaa tulevaa vuotta 2015.
Tänään luin amerikkalaista lääkäriä, Rahcel Naomi Remeniä. Pistänpä spontaanisti lainauksen tästä kirjasta tähän, koska se juontui blogistasi mieleeni. Remen kirjoittaa: Our listening creates sanctuary for the homeless parts within the other person. That which has been denied, unloved, devalued by themselves and by others. That which is hidden. In this culture the soul and the heart too often go homeless. – Rachel Naomi Remen – Kitchen Table Wisdom – Hieno kirja. Yksi parhaita mitä olen lukenut. Tsemppiä vuodelle 2015.