Home

Se juuri oli haaveenani – Olla kirjailija ja kirjoittaa jostain ajankohtaisesta asiasta.

Olen juuri saanut päätökseen 13 kuukauden rupeaman, jonka aikana sain kirjoitettua yli 30.000 sanaa kirja-aineiston muotoon. Kirjaksi siitä syntyy uskoakseni n. 220 sivua kuvineen ja korostuksineen.

Johtamisen pyhä yksinkertaisuus – Arvostus

On kirjani nimi. Yritän siinä avata näkemystäni johtamisen yksinkertaisuudesta ja siitä miten helppoa johtaminen tavallaan on. Sanon tarkoituksella tavallaan, koska se on kuitenkin vaikeaa. Ei välttämättä samalla perinteisellä tavalla ajateltuna, koska mielestäni johtamisen ensimmäinen kohde on pomo itse. Oman itsensä kanssa on oltava sinut ja itseensä on uskottava, jotta voi aidosti arvostaa muita ihmisiä. Ihmisiä sellaisina kuin he ovat ja kaikkea mikä heihin liittyy. Mielipiteet, ongelmat, ajatukset ja esimerkiksi uudet ideat.

Helppo kirjoittaa, mutta toteuttaminen vaatii itsensä johtamista. Oman mielen johtamista ja omien luutuneiden käsitysten näkemistä eri tavalla. Toisen ihmisen näkökulmasta.

Ota vielä 6 askelta

Joskus tuntui tosi vaikealle kirjoittaa lisää. Jatkaa juttua. Antaa asialle jotain uutta.

Silloin palautui aina mieleeni aikoinaan marathon-valmentajan sanat. ”Kun teille tulee paha olo ja tuntuu, että voimat loppuvat niin juoskaa silloin vielä 6 askelta. Sen te jaksatte aina juosta. Ja kun se on ohi, aloittakaa alusta, juoksaa vielä 6 askelta ja niin edelleen. Jonkin ajan päästä se paha olo menee ohi”.

Niin kävikin, 6 askeleen kerrannaisten kautta keho jaksoi jatkaa ja matka jatkui maaliin asti.

Niin se oli tässäkin. Joskus tuntui, että ei vaan irtoa enää mitään, mutta muutaman sanan jälkeen jaksoi kirjoittaa taas muutaman sanan ja pala palalta aineisto valmistui. Joskus oli vain pakko kirjoittaa 10 min päivässä ja ajatella, että kun niitä tulee tarpeeksi, kirja on valmis.

Askel askeleelta, pala palalta, kirjain kirjaimelta tai sana sanalta. Niin syntyy valmista. Uskon tuon viisauden 6 askeleesta sopivan ihan mihin tahansa. Vaikka olisi kuinka väsynyt, aina jaksaa kuusi…mitä se sitten onkaan.

Palautteen saaminen

Matkalla sain erilaista palautetta usealta henkilöltä. Hyvää ja huonoa, siis koskien sisältöäni. Koettiin, että kirjan materiaali on loistavaa, toinen taas sanoi sen olevan huonoa ja kirjoitustyyliltään erilaista. Negatiivinen palaute palautti maan pinnalle ja pysäytti miettimään pari kertaa tavoitetta ja omaa osaamista.

Nyt jälkeenpäin mietittynä juuri se ristiriita synnytti ongelman. Kun ensin sai hyvää palautetta ja sitten huonoa, niin jaksaminen tuntui loppuvan siihen paikkaan. Jos kaikki olisi ollut huonoa, ei samanlaista ongelmaa olisi tullutkaan.

En nyt tarkoita, että niin pitäisi olla, tajusin vain itse, että palautteen antaminen on todellinen taitolaji. Palautetta ottaa vastaan siltä jota arvostaa ja antamalla liian kovaa palautetta sen arvostuksen voi menettää kokonaan. Mikäli siis ei saa lainkaan positiivista palautetta ko henkilöltä.

Kaikessa on aina tasapaino. Palautteessakin.

Jos annan kovaa palautetta, pidän huolen, että positiivisen palautteen varasto on kuulijalla totaalisen täynnä. Muuten sitä ei vaan jaksa kuunnella.

Luopumisen tuska

Miten vaikea olikaan luopua jostain mitä oli omin kätösin kirjoittanut. Kun nimittäin sai palautetta ja yritti parantaa tekstiä, joutui deletoimaan jo kirjoitettua juttua. Ja kyllä..oli se raskasta. Rajun synnyttämisen jälkeen luopuminen oli uskomattoman vaikeaa. Epätodellista.

Kaikesta rakkaasta luopuminen on tuskallista.

Jos ei näe niitä positiivisia asioita samaan aikaan, eli mitkä asiat ovat hyvin ja kunnossa. Ihminen suuntaa katseensa helposti vain osaan asioista.

Kirja siis on valmis?

No ei ihan. Kirja-aineisto on valmis ja viimein tein päätöksen, että se on siinä. En enää paranna tai muuta ajatusta. Sanottavaa jäi paljon, mutta sitähän ei kukaan tiedä…mitä minun piti sanoa.

Tuli siitä hyvä. Kyllä. Tosin aika subjektiivinen mielipide.

Paras tähän asti kirjoittamani kirja.

Parasta oli myös se, miten paljon opin itse sitä kirjoittaessani ja hahmottaessani.
Uskoakseni olen parempi esimies nyt kuin ennen aloittamista. Aion siis kirjoittaa jatkossakin ajatuksiani, siitä opin varmaan mitä eniten.

Suosittelen…kannattaa aloittaa vaikkapa kuvaamalla oma johtamistapa. Siinä oppii paljon. Ja kun sen kertoo muille..samoin.

Kiitos kaikille tykkääjille ja kannustajille. Se on ollut todella tärkeää matkan aikana.

”like”

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/

2 thoughts on “Haaveenani oli kirjoittaa kirja johtamisesta – mitä opin?

  1. Moi,

    Hyvä että teit tuon kirjan, olen myös tyytyväinen että ostin sen. Pöllin suoraan sivuilta Minmapin liittyen fiiliskeskusteluun. Olen vuosia tuskastellut kehityskeskustelun ”virallisen” formaatin, lomakkeiden ja aihepiirien kanssa. Vuosia olemme johtoryhmässä myös uudelleen ja uudelleen palaneet asiaan ja mielestämme asia on jopa kehittynyt. Itselleni on ollut todella vastenmielistä käydä kehityskeskusteluja, joista ei välttämättä kumpikaan osapuoli saa parasta irti. Tänä keväänä kokeilin tuota fiiliskeskustelumallia, joka toimii loistavasti!. Koko paletti jatkuvasti näkyvillä, teemoja, taskeja ym voi heitellä niihin kuuluviin paikkoihin ja rakentaa kokonaisuutta joustavasti – mainio oivallus, suurkiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s