Jokainen kaipaa onnistumisia – pomokin

Minulla oli mahdollisuus olla viime torstaina kuuntelemassa huikeaa esitystä. En tiennyt yhtään mitä oli tulossa, mutta kuulemani asia pysäytti todella ja pisti miettimään vastaavia tunteita kaikissa omissakin tilanteissa työuran varrella. Lavalla oli Petri Suhonen Vincit Oyj:stä ja aivan upean esityksen aiheena oli työn mielivaltainen mielettömyys.

En tee referaattia esityksestä vaan suosittelen lukemaan hänen bloginsa:

https://www.vincit.fi/blog/tyon-mielivaltainen-mielettomyys/

Aivan huikeaa avautumista ja tunteiden suoruutta. 10+

Jokainen kokee varmasti joskus samoin

Uskon, että jokainen meistä tuntee joskus jossain mittakaavassa samalla tavalla. Tuntee riittämättömyyttä, asiat kaatuvat päälle ja jotenkin juoksee asiasta toiseen. Tekee ja tekee kunnes uupuu työn haasteiden ja aikataulujen alla ja pahimmillaan masentuu yksin vaikka asiat ulkoisesti näyttäisivät kuinka hyville. Työ ja titteli tuo paineita ja monessa tilantessa esimiehen rooli edellyttää positiivisuutta ja jaksamista. Aina. Vaikka ei jaksaisikaan.

Enkä nyt tarkoita vain esimiehiä. Vaan kaikkia tehtävästä riippumatta.

Miten arjen kiireessä sitten jaksaa?

Jotenkin suomalaiseen kulttuuriin tulee historiasta sellainen jännä arvostelun kulttuuri ja se on monesti vielä lisäämässä paineita. Jos edellä mainittu työpaine toteutuu ja sen lisäksi saa jatkuvaa arvostelua on varmasti aika kestämätön olotila. Arvostelun sijasta pitäisi vaikka väkisinkin arvostaa ihmisten tekemisiä ja hakea aidosti jokaisen onnistumisia. Me kaikki kaipaamme arvostusta ja onnistumisia.

Onnistumiset eivät kuitenkaan ole mitään jos ne kokee yksin. Ne moninkertaistuvat jos ne voi jakaa toisen ihmisen tai ihmisten kanssa. Ne ovat meille sitä niin tärkeää arjen polttoainetta ja energiaa, jolla jaksaa jopa pimeän syksyn ja talven yli.

Onnistumisen kulttuuri

On sanomattakin selvää, että onnistumisen kulttuurin luomisesta vastaa organisaation ylin johto ja kaikki esimiehet. Kun ihmiset onnistuvat, ovat he hyvällä fiiliksellä ja motivoituneita. Samalla myös esimerkiksi asiakkaat saavat hyvää palvelua. Niin yksinkertaista. Myös tuloksen kannalta.

Mutta kuka pitää huolta pomon kokemista onnistumisista. Pitääkö kukaan? Usein kuulee pomolta tai esimiehiltä, että olisi kiva kuulla joskus itsekin positiivista palautetta. Saada itsellekin virtaa ja tietäisi olevansa oikealla tiellä. Saisi tavallaan luvan jatkaa sitä omaa tekemistään vaikka kyllä – joskus kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Joskus pienet positiiviset sanat ovat pieniä, kuulijalleen tosi isoja. Ehkä vain ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että kyllä pomotkin tarvitsevat positiivisia sanoja ja onnistumisia jaksaakseen pitää muista huolta.

Omalta osaltani voin kiittää nyt

Omalle kohdalle sattui helmikuun alussa positiivinen aivan puun takaa tullut onnistuminen. Saan olla mukana Future Ceo 2017 äänestyksessä, jossa valitaan tulevaisuuden toimitusjohtajaa pk-yrityksistä. Olin ensin hämmentynyt ja hieman epäuskoinenkin, mutta nyt ajatukset täyttää kiitollisuus ja hyvä tunne. Se, että kokee onnistuneensa omalla tavalla tekemisessään antaa energiaa valtavasti.

On äärettömän hienoa kun saa olla mukana. Suuri kiitos.

http://seedi.fi/futureceo/aanestys/

terv. Ari R

http://seedi.fi/futureceo/ehdokkaat/ari-ramo-sick-oy/

Entä se oma pomo – muistammehan hänen onnistumisensa?

Huomata. Sanoa. Jotain. Joskus.