Milloin ihminen muuttuu arvottomaksi?

Monta vuotta sitten ajoin moottoripyörällä rajusti tieltä ulos ja olin sairaslomalla kuukausia. Mursin itseäni monesta kohdasta, mutta onnekseni lääkärien käsitystä vastaan, olin elossa ja pystyin kävelemään. Kun haavat ja leikkausarvet paranivat, jäljelle jäivät kivut ja jomotukset. Jokaisen päivän täytti jonkinlainen kipu, joka masensi ja täytti ajatukset. Aika oli fyysisesti rankkaa, mutta etenkin henkisesti välillä tuntui olevansa todella yksin. Valoa ei tunnelin päässä pahemmin näkynyt. Vasta kuukausien päästä hyvä fysioterapeutti kertoi minulle, että se on luonnollista ja ne häviävät noin vuoden päästä onnettomuudesta.

Henkinen yksinäisyys kipujen kanssa oli se kaikkein rajuin juttu,  joka on edelleen mielessä, vaikka kivut hävisivät todellakin vuoden päästä onnettomuudesta.

Tämä kokemus palautui mieleeni, kun kuuntelin kokemuksia kesällä käydystä YT-neuvottelusta eräässä nimeltä mainitsemattomassa organisaatiossa.

”Miten päästään muutamasta ihmisestä eroon – hei, aloitetaan YT-neuvottelut..”

Yritysjärjestelyjen takia organisaatiota aiottiin järjetellä uudelleen ja syntyneitä päällekkäisiä rooleja olitiin purkamassa. Kuulostaa sinänsä ihan fiksulle ja järkevälle toimenpiteelle, mutta…

Sivusta seuranneena YT-neuvottelua käytettiin samalla mahdollisuutena päästä tietyistä ihmisistä eroon. Niistä ihmisistä, jotka olivat olleet arvokkaita ja tehneet hyvää työtä yritykselle aiemmin (Ehkä juuri niistä, jotka olivat uskaltaneet avata suunsa avoimesti hakien uusia ideoita ja toimintatapoja). Kaiken lisäksi ”neuvottelut” hoidettiin siten, että asioista ei keskusteltu tippaakaan tai edes mietitty muita vaihtoehtoja. Johto oli ilmeisesti tehnyt  jo etukäteen päätöksen, että nämä ihmiset heitetään pihalle ja eiköhän aloiteta YT-neuvottelut, jotta asia saadaan päätökseen ilman juridisia seurauksia.

Näinhän se ehkä menee monessa tapauksessa valitettavasti. Yrityksen ja johdon kannalta varmasti järkevä päätös karsia päällekkäisiä toimintoja, mutta pienen ihmisen kannalta katastrofi, jos asiasta ei avoimesti keskustella ja mietitä erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja.

Puuttuuko johdolta rohkeus?

Samanlaisia esimerkkejä löytyy varmasti useita.

Jaksan ihmetellä näissä tilanteissa johdon rohkeuden puutetta – rohkeuden puutetta ottaa asiat avoimesti esille, keskustella syntynyt tilanne ja miettiä aidosti yhteistyössä mahdollisia kaikkia vaihtoehtoja. Johto joka piiloutuu anonyymisti YT-neuvottelujen taakse, ei todellakaan arvosta ihmisiään millään tavalla. Ilmeisesti oletetaan, että yksittäisellä ihmisellä ei ole mitään väliä ja pian asia on unohdettu. Nin se ei kuitenkaan mene. Johto, joka ei kohtele ihmisiään arvostavasti, menettää hyvin nopeasti oman arvostuksensa.

Hyvät ihmiset lähtevät oma-aloitteisesti ja yrityksen syöksykierre vain pahenee monessa tapauksessa. Vähän kuin Hassisen koneen biisissä ”Syöksylaskijoita kaikki tyynni”.

Entä mille siitä yllättäen YT-neuvottelun kautta irtisanotusta tuntuu?

Pieni yksinäinen ihminen

Tässäkin tapauksessa ”YT-neuvottelujen” kohteena olleet ihmiset kutsuttiin palaveriin ja käytännössä työsuhde päättyi siihen ilman mitään työvelvoitetta. Aikaa oli hetki kerätä omat henkilökohtaiset tavarat ja lähteä kotiin. Vielä aamulla työpaikka oli ollut ja illalla neljän aikaan ei. Ei ollut työmailia, ei ollut työkavereita, ei ollut päivittäisiä onnistumisen kokemuksia, ei arjen sosiaalisia kontakteja, ei ollut syytä nousta seuraavana aamuna aikaisin ja kiirehtiä töihin.

Oli vain lappu kädessä ja aikamoinen tyhjiö. Mielessä kysymys –  tässäkö oli vuosien työpanoksen arvo?

Henkinen yksinäisyys siinä tilanteessa on varmasti järkyttävä. Hieman samanlainen kuin itsellä vuosia sitten onnettomuuden jälkeen. Minua auttoi se, että fyssari kertoi tilanteen ja sen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Entä pienelle ihmiselle YT-neuvottelujen jälkeen, kuka on arvostamassa, kuka on kertomassa hänen tärkeytensä ja ihmisarvonsa? Kuka nostaa jaloilleen, kuka ymmärtää ja tukee?

Tämä tapaus valitettavasti ei ole ainutkertainen, vaan hyvin usein juuri näin toimitaan. On helppoa olla kohtaamatta, keskustelematta ja tukematta. Syynä voi olla pelko, epävarmuus, ristiriita, täydellinen arvostamattomuus tai opittu toimintatapa. Silti…

Olen itse ollut vuosia sitten esimiehenä mukana YT-neuvotteluissa, joissa toimittiin hieman samalla tavalla. Nyt jälkeenpäin ajatellen se prosessi järkyttää ja hävettää todella. Tehdyt ratkaisut olivat pakollisia, mutta ne olisi voinut hoitaa niin toisella tavalla, niin totaalisen eri tavalla ihmisiä ja yksilöitä arvostaen. Anteeksi.

Voisiko henkilöitä käsitellä arvostavasti myös vaikeissa tilanteissa?

Kyllä. Hyvä esimerkki löytyy Jouni Varpelaiden blogista Svea Perinnästä vuodelta 2013:
http://www.parempityoelama.fi/2014/03/miksi-yritys-antaa-ihmisille-kenkaa/

Jouni lopettaa bloginsa lauseeseen: ”Jollet voi olla ylpeä johtamisessasi siitä, ettei ole tarvinnut irtisanoa ihmisiä, irtisano niin, että avaat rehellisesti ja huolellisesti tilanteen, käytät todellisia perusteluja ja toimit ihmisiä kunnioittavalla tavalla.”

Suosittelen lukemaan. Kiitos Jouni kirjoituksestasi – arvostan.

Lopuksi vastaus otsikon kysymyseen:
Milloin ihminen muuttuu arvottomaksi?

Ei. Ihminen ei muutu arvottomaksi milloinkaan.
Hyvä pomo ymmärtää sen.

PS. Ja ei ehkä joudu näihin tilanteisiin lainkaan, koska tekee jatkuvasti arjessa yhteistyötä omien ihmisten kanssa. Kaikkia ihmisiä,  ideoita ja mielipiteitä arvostaen.

———-

Lisää ajatuksia:

http://www.liikekirjat.fi/index.php/catalog/yksinkertaista-johtamista-arvostaen/