Olin kuuntelemassa muutama vuosi sitten Marco Bjuströmiä ja hän puhui meille kaikille niin tärkeästä asiasta, kelpaamisesta. Mitä suurin osa nuorista miettii ja pohtii, kelpaammeko me toisillemme. Olemmeko riittävän hyviä, kauniita tai osaavia. Tässä keväisessä illassa jäin miettimään tätä asiaa laajemmin ja nimenomaan eri tilanteissa.
Hyväksytäänkö meidät sellaisena kuin olemme? Haetaanko meistä onnistumisia vai virheitä? Saammeko olla oikeassa vai olemmeko väärässä? Onko mielipiteemme oikea vai väärä? Halutaanko aikaa kanssamme vai olemmeko me rasite? Kuunnellaanko meitä vai puhutaanko päällemme? Onko ongelmamme todellinen vai vain muka ongelma? Pidetäänkö meistä vai ei?
Tai siis ei meistä, vaan minusta. Jokaisesta meistä. Minusta.
Me kaikki kaipaamme yksilöinä hyväksyntää sellaisena kuin olemme.
Töissä, kotona, parisuhteessa, ystävyyssuhteessa tai missä tahansa. Yleensäkin toisen ihmisen kohtaamisessa. Päivittäin jokaisessa tilanteessa.
Hyväksymisen ja arvostamisen tunne saa niin paljon aikaan. Se vapauttaa energiaa, saa näkemään kaiken muun ympärillä ja saa jokaisen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Eikä vain tuntemaan vaan olemaan sitä aidosti. Se, että on pidetty on niin tärkeää jokaiselle meistä.
Kulttuurissamme on haettu aivan liikaa virheitä ja unohdettu ihmisten vahvuudet ja onnistumiset. Esimerkiksi muistoni koulusta ja historiasta perustuvat pahoihin mokiin tai virheisiin, eivät positiivisiin onnistumisiin. Miksi ihmeessä?
Onko niin, että palautteen antaminen ja positiivisen asian kertominen on vaikeaa.
Voisiko se olla vaikeaa siksi, että emme ole saaneet itse riittävästi positiivista palautetta. Onko se vaikeaa siksi, että se tulkitaan väärin. Vai emmekö vai osaa sitä aidosti?
Onneksi meillä on siihen keino. Meillä on sosiaalinen media. Siellä voimme antaa positiivisia tunteita toisillemme. Tykätä asioita ja jakaa asioita. Antaa muiden kokea tunteemme ja saada siitä positiivisia kokemuksia.
Eikö vain?
Tähänkö perustuu somen suosio? Miten mieltä lämmittääkään, kun joku tykkää. Jakaa onnistumisemme tai viestimme. Meidän juttuamme, kuvaamme tai tapahtumaamme. Pieni asia tykkääjälle, mutta niin iso asia kohteelle.
Muistetaanhan tykätä toistamme. Ajatuksistamme ja kokemuksistamme. Ne ovat niin totta. Tykkäämällä ja arvostamalla toista saamme sitä itse takaisin.
Vaikka heti.
”like”
PS.Miten tekisimme tykkäämisen yhtä helpoksi kasvokkainkin. Peukku ylös? Arvokasta se on niinkin.
Ajatuksia johtamisesta - Ari Rämö 